Olen laulunkirjoittajana puuskittainen ja puuskat ovat harventuneet iän myötä.
Vuosi 2008 oli voimakas lauluvuosi. Tuli tuulenpuuska.
Niitä alkoi tulla kevättalvesta ja sitä jatkui syksyyn saakka. Varmaankin edellisvuonna ilmestynyt kolmas levyni "Kuolema tekee tuloaan" ja sen saama positiivinen vastaanotto toimi katalysaattorina. Minulla oli ensimmäisen kerran elämässäni nyt vajaa viisikymppisenä jonkinlainen pieni oma yleisö. Minulla oli keikkoja, ja keikoilla on ollut ihmisiä kuuntelemassa. Mahtavaa.
Edellisestä laulujen ryppäästä, jossa syntyi yhden kesän aikana paljon lauluja oli kulunut lähes kymmenen vuotta.
Muistan sen siitä, että äänitin kaikki nuo laulut silloin ja ne on mulla kotona cd:llä, jossa lukee "SK kesä -99".
Useampia noista lauluista on mukana edellisellä levylläni "Kuolema tekee tuloaan".
En ole ollut vakavasti huolissani siitä että lauluja ei tule koko ajan, koska minulla on lauluja reservissä yllin kyllin.
Nuorempana sävellys- ja sanoitusvauhti oli ajoittain maaninen, ja monet sen ajan lauluista tutuntuvat edelleen relevanteilta kun niitä vähän punakynällä hivelee.
Ajattelin että nyt ei saa kestää toivottaman kauan ennenkuin teen uuden levyn edellisen jälkeen
ja että levystä saisi tulla mielellään vähän erillainen kuin edellisistäni.
Kesälomalla heinäkuussa viime kesänä oli sen verran uusia lauluja ja uusia versioita joistakin vanhoista lauluista, joita olin hionut keikoilla, että lähdin äänittelemään Savitaipaleelle vanhempieni kesämökille. Punaviiniä ja soittelua. Ehkä jotain oli nyt nauhalla?
Kaipasin kovasti, että joku ulkopuolinen kuuntelisi näitä uusia ajatuksia ja lauluja. Kävin soittamassa uusia laulujani Pihlajamäen työhuoneella Helmilevyjen Arwille ja Jooselle. Samalla reissulla äänitin jälleen versioita uudesta materiaalista. Ehkä minulla oli nyt jotain lisää nauhalla? Arwi ja Joose arvioivat biisejäni ja ehkä biisivalikoima hiukan kiteytyi.
Olimme Arwin kanssa visioineet myös Sami Kukka -sivuprojektia, jossa olisi vain improvisoitua instrumentaalimusaa, yhteissoittoja joidenkin kiinnostavien tyyppien kanssa. Ehkä voisi tehdä vaikka "Sami Kukka goes free" c-kasetin. Mulla oli tälle "Free"-kasetille mielessä tyyppejä, joiden kanssa haluaisin kokeilla jotain.
Oli puhetta Janne Tuomesta, Pekko Käpistä, jonka soittoon ja musiikkiin olin vastikään monen muun tavoin hurahtanut. Sitten mietimme Samuli Kosmista, John McGregoria, Pastacasia, Lauri Ainalaa ja hollantilaista soittokaveriani Ciska Ruitenbergiä, joka piipahti keikkailemassakin kanssani Suomessa kevättalvella 2008. He kaikki olivat ystäviäni. Islajastakin puhuttiin.
Kaikkien näiden hienojen soittajien kanssa oli tarkoitus päästä vähän jammailemaan kevyellä asenteella ja kevyellä äänityskalustolla. Mulla olisi läppäri ja yksi mikkipari, joita helposti roudaisi mukana.
Pekko Käppi oli esiintymässä Facesissa, ja olin tutustunut häneen Myspacen ihmemaailmassa ja tavannutkin Tampereella keikallani.
Kutsuin Pekon käymään meillä saunassa samalla reissulla, kun asun tässä lähellä. Läppäri oli valmiina olohuoneessa. Jammailimme vähän ja soitimme pari lauluani. Hyvä että edes kerkisimme saunaan. Nyt oli ehkä jotain lisää nauhalla?
John asuu myös lähellä ja hän kävi meillä aika usein kylässä. Jamailtiin melkein aina jotain, kun hän kävi meillä. Kerran oli taas läppäri tässä olohuoneessa valmiina. Jammailtiin ja soitettiin muutamia laulujani - taas jotain lisää nauhalla?
Sitten menin Jannelle. Mulla oli mielessä juttuja, joita haluaisin kokeilla hänen kanssaan. Olin jamitellut Janne Tuomen kanssa Mika Rintalan Verde-sessioissa ja ihastunut hänen hienovaraiseen tyyliinsä. Tiesin Jannen THE Free mieheksi. Kesälomaa riitti vielä, lähdin yhtenä viikonloppuna autoilemaan läppärin kanssa Pispalaan Tampereelle. Automatkalla Tampereelle juonittiin vielä että Pekko tulisi myös ehkä käymään Jannelle, koska asui kuulemma siinä aivan lähellä.
Soiteltiin ja ääniteltiin pitkin päivää Jannen kanssa, ja sitten vielä lopuksi Pekko tuli käymään. Kun Pekko tuli, jokin naksahti. Nyt minulla aivan varmasti oli jotain nauhalla! Ja tuntui niin hyvältä, että siltä istumalta pantiin myös bändi pystyyn.
Kesäloma loppui ja työt alkoivat. Mulla oli kesän jälkeen ensimmäisenä työnä Juhani Aaltosen kvartetin levytyssessio Magnusborgissa Porvoossa. Sessiot olivat aivan erityisen läpimät: Junnu, Iro Haarla, Uffe Krokfors ja Reiska Laine, hienoimpia mahdollisia soittajia erittäin lämpimissä tunnelmissa. Kunpa tuo levy tulisi pian ulos. Mietin kehtaisinko pyytää heitä soittamaan kanssani, mutta en uskaltanut. Ujous ja huono itsetunto voittivat. Mutta sen sijaan illalla sessioiden jälkeen laitoin pari mikkiä itselleni ja soittelin. Nyt minulla ehdottomasti oli jotain lisää nauhalla. Vielä yhtenä aamuna ennen sessioiden alkua ennen soittajien tuloa soittelin kitaraa ja syntyi "Niin kauan odotin".
Pastacasia en ollut päässyt vielä äänittämään vaikka olimme jammailleetkin.
Samuli Kosmisen kanssa olimme ainakin puhuneet puhelimessa ja olin kertonut hänelle projektistani. Kävin Samulin tykönä Suomenlinnassa soittamassa "face to face" lauluni, jotka olivat työn alla. Samuli on ennenkin kuunnellut huoliani ja kuunteli viimeksi myös puolivalmiita "Kuolema tekee tuloaan" -äänityksiä.
Nyt näytti siltä, että Samuli pääsisi kiireiltään muutakin kuin vain piipahtamaan levylläni. Syntyi ajatus että Samuli voisi tuottaa levyni loppuun. Arwilla ja Joosella kun oli kädet täynnä hienoja Helmi-sessiota, joita tuotteliaita kausiaan elävät Joose, Ismo, Profeetta ja muut tuottivat.
Kun päätös Samulin mukaantulosta tuottajaksi oli syntynyt, alkoi kova urakka Samulin kanssa käydä läpi jo tekemiäni äänityksiä. Siirsimme kaikki sessiot myös Samulin läppärille. Piti etsiä jyviä akanoista. Päätimme, mitkä laulut ovat ehdolla levylle ja mitkä laulut on jo äänitetty, eli mistä lauluista on olemassa jo versio, jota emme voi enää ylittää. Raksi ruutuun.
Samuli oli tutustuttanut minut "Kuolema tekee tuloaan" -sessioiden aikoihin islantilaiseen lauluntekijään nimeltä Ólöf Arnalds, joka oli hänen tuttunsa ja selvästi minun hengenheimolaiseni. Meillä piti olla yhteiskeikka muistaakseni jo 2007 Koko-teatterissa, mutta silloin Ólöfin tulo peruuntui. Nyt Ólöf oli tulossa vähäksi aikaa Suomeen, ja Samuli ehdotti heti yhteisäänityksiä. Menimme Suomenlinnaan Samulin työhuoneelle päiväksi. Sen jälkeen meillä oli ehdottomasti hyvää musiikkia lisää läppärillä.
Nyt valinnat vaikeutuivat. Muutama laulu, joista jo oli hyvä versio sai toisen version kilpailijakseen. Ja jo aikaisemmin levyttämäni "Aamuyöllä", jonka soitimme Ólöfin kanssa vain soundcheck-mielessä, päättikin olla niin hyvä että se oli äänestänyt itsensä levylle. Johnin kanssa olimme tehneet kahdestaan version kappaleesta "Hääkuvat", samoin Ólöfin. Päätimme tulla vielä toisena päivänä ja tehdä siitä uuden version kolmistaan. Ólöf muuten pani minut kääntämään lennosta kappaleideni sanat englanniksi, jotta hän tietäisi mistä soitetaan. Johnin edessä simultaanikääntäminen oli melkoisen nöyryyttävää, koska hän on puoliksi natiivi.
Sitten taas ruksattiin lauluja, että mitä meillä on kasassa. Pari oli vielä jäljellä, joista ei ollut kunnon versiota, vaikka materiaali olisikin jo riittänyt.
Päätimme vielä sessioda Pastacasin ja Samulin kanssa kolmistaan.
Nyt meillä oli kaikissa ruuduissa rasti.
Sitten alkoi se vaihe kun mietittiin, että mitä laulut vielä vaativat.
Osassa yksin soittamiani kappaleita Samuli kuuli Pekka Kuusiston soiton paikkaa. Minä en olisi edes osannut haaveilla mokomasta vaihtoehdosta, mutta varsinaisen almanakkashown jälkeen yhtäkkiä Pekalle tarjoutui mahdollisuus uhrata levylleni muutama tunti. Olin kyllä tavannut Pekan aikaisemmin ja sanonut hänelle käsipäivää, mutta tuntui nyt uskomattomalta olla paikalla kun hän arvoviulullan soitti lauluihini ja vielä lauloi.
Samuli piipahti New Yorkissa soittamassa todella erikoissarjan levylle ja sitten sovimme miksauspäivän, johon mennessä loppu koristelu tulisi olla valmis. Deadlinen luovaa vaikutusta ei pidä väheksyä. Kaikki oli nyt niin valmista, että minä kävin äänittämässä Miaa Kouvolassa. Samulin nerokkaat sovitusideat syntyivät suurelta osin viimeisinä viikkoina. Ja minä kuuntelin ja tuomaroin.
Syksystä saakka vellonut levynkansityöryhmä Jyri ja Markus sai nyt Arwilta ja deadlinesta lisävauhtia. Samulin keksimä levyn nimi antoi lopullisen kansi-idean.
Sitten kaunis viikonloppu Mustiolla Liiterissä. Käki kukkui ja metsäkyyhkyset myhäilivät metsässä. Samuli miksasi ja kokkasi. Minä lämmitin saunaa ja kävin välillä kuuntelemassa.
Seuraavalla viikolla masteroin levyn töissä.
Ei syntynyt Free c-kasettia vaan cd-levy "Menen veteen".
Islaja ja Lauri eivät olleet valitettavasti tällä kertaa mukana, mutta toivottavasti ensi kerralla.
Lauri teki videon lauluun "Menen veteen".
Hääkuvat - Samulin työhuoneella Suomenlinnassa
Ennen en pelännyt kiskojen ääntä - Pihlajamäen työhuoneella, keittiössä
Huijari - Magnusborgin studiolla Porvoossa
Elokuvan loppu - Pihlajamäen työhuoneella
Vieraantuminen - Pihlajamäen työhuoneella, keittiössä
Sisältäni varjon löysin - Magnusborgin studiolla Porvoossa
Kuka kynsi minun aivojani - Samulin työhuoneella Suomenlinnassa
Valkovuokot - Jannen kotona Pispalassa
Kun kesä on - Jannen kotona Pispalassa
Aamuyöllä - Samulin työhuoneella Suomenlinnassa
Sade ropisee - Meillä kotona olohuoneessa
Niin kauan odotin - Samulin työhuoneella Suomenlinnassa
Isä - Pihlajamäen työhuoneella
Menen veteen - Pihlajamäen työhuoneella
Mustiossa 16.6.2009
Sami Kukka