Kuopio Rock

Olen ihmetellen seurannut Kuopiossa käytävää keskustelua aiheesta Kuopio RockCock –festivaali. Keskustelua käydään Kuopiolaisten lehtien yleisönosastoilla ja Kuopio Rock:in nettisivuilla. Osapuolina keskustelussa ovat muutama kuopiolainen ja Kuopio Rock:in järjestäjät.....

 ....

Olen itse kiertänyt paljon festivaaleja yleisössä, ollut mukana tapahtumajärjestämisessä ammattini puolesta ja osallistunut tapahtumiin myös esiintyjänä. Kuopio Rock:ssa olin tänä vuonna esiintymässä ja liikuin paljon myös yleisöalueilla – ja tunnelma oli minusta hyvä. En nähnyt yhtään järjestyshäiriötä ja tunnelma vaikutti rennommalta/leppoisammalta kuin saman kokoisilla festivaaleilla yleensä.....

 ....

Osasta kritiikkiä esittävistä yleisönosastokirjoituksista ei pysty erottamaan vastustaako kirjoittaja Kuopio Rock:ia vai koko Rock –kulttuuria. Epäilen että kirjoittajat saattaisivat edelleen haluta evätä Rolling Stones:lta huviluvat jumalanpilkkaan, satanismiin ja yleiseen sopimattomuuteen vedoten. Eli kyse ei taida olla Kuopio Rock:in järjestelyistä vaan jostain aivan muusta.....

 ....

Sitten vähän matematiikkaa aiheesta: onko kohtuutonta käyttää Väinölänniemeä usean päivän ajan festivaalialueena.....

Kuopio RockCock:ssa oli 16 000 kävijää kahtena päivänä ja Kuopiossa on 91 000 asukasta. Nopea laskutoimitus osoittaa että 16 000 henkilöä on  17% Kuopion asukasmäärästä. Vaikka jakaisimme tuon 16 000 kahdella (koska samat ihmiset saattavat käydä kahtena päivänä) olisi silloin prosentuaalinen osuus kuitenkin 8%. Jos Kuopio Rock käyttäisi Väinölänniemeä tuon prosentuaalisen 8% vuodessa, se olisi yhteensä 29 päivää. Eli, jotta Kuopiolaiset jotka käyvät Kuopio Rock:ssa saisivat oman kunnallisen käyttöoikeutensa Väinölänniemen alueeseen, tulisi Kuopio Rock:in kestää 29 päivää! Joten on aivan kohtuullista että Kuopio Rock:sta nauttivat Kuopiolaiset saavat viettää muutaman päivän vuodessa Väinölänniemessä.....

 ....

Käykää ihmeessä antamassa tukenne Kuopio Rockia järjestäville Rokkisedille heidän vieraskirjaansa:....

http://www.kuopiorock.com/vieraskirja.php....

 ....

Kuopio Rock:ia järjestäville Rokkisedille sellaiset terveiset vielä että kutsukaa ihmeessä nämä muutamat kriitikot yhteiseen pullakahvipalaveriin kanssanne. Siinä sitten voitte kuunnella heidän ehdotuksensa liittyen festivaalin KÄYTÄNNÖNJÄRJESTELYIHIN. Rock –kulttuurin tuomitsemisella ilmiönä taas ei ole mitään tekemistä festivaalinne käytännönjärjestelyiden kanssa. Jos kriitikot tahtovat kieltää koko Rock –kulttuurin heille kannattaa suositella aikamatkaa noitavainojen kulta-ajalle keskiaikaan.

Sampo-Ilmari Tuhkalehto
....

Taivaat pakenee

Olimme eilen keikalla Kuhmoisissa. Tapahtuma oli nuortentapahtuma, jonka rahoitti Kuhmoisten Lions Club. Saavuttuamme perille huomasin että liikenneonnettomuudessa muutamia vuosia sitten menehtyneen ystäväni isä oli tapahtumapaikalla. Kun menin juttelemaan hänen kanssaan, niin hän kertoi olevansa Kuhmoisten Lions Club:in edustajana paikalla. Mikäli ymmärsin oikein, niin hän yhdisti Tuhkalehto bändin ja minut –edesmenneen poikansa ystävän- toisiinsa vasta nähdessään minut. Aikamoinen sattuma!

Kuhmoisten keikalla kerroin yleisölle, mistä olen saanut alkusysäyksen kirjoittaa Taivaat pakenee –biisin. En ollut aikaisemmin sitä oikeastaan juuri kenellekään kertonut. Asuin jo Tampereella opiskelemassa kun äitini soitti minulle ja kertoi ystäväni menehtyneen auto-onnettomuudessa. Kyseessä oli sama ystävä, jonka isä nyt oli järjestämässä tätä Kuhmoisten tapahtumaa. Muistan vieläkin kuinka kuuma päivä silloin oli. Muistan myös että kun kävelin tuona samana päivänä kaupungilla niin mielessäni oli tuo ystäväni kuolema. Muistan tarkkaan missä Taivaat pakenee –biisin kertosäe lähti ensimmäisen kerran soimaan päässäni. Se tapahtui Aleksanterinkadulla paloaseman risteyksessä. Tunne oli niin vahva että biisin kertosäe vain soi päässäni. Ei tarvinnut kuin mennä kotiin ja kirjoittaa se ylös.

Nyt on kieltämättä hiukan outo olo. Mielessä pyörivät ne kaikki kujeet ja kepposet joita ystävän kanssa keksimme yläasteella tehdä. Mieleen tulevat myös useat pitkät keskustelut unelmista. Mitä hän halusi tehdä, mitä minä. Minulla on ollut onni saada elää ja toteuttaa omiani. Mieleen tulee kuinka herkkä ja katoavainen onkaan synnyinlahjamme - elämä.

Kävin muutama vuosi sitten katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa Marjo Niemen kirjoittaman näytelmän Juokse ko hullu. Siitä on mieleeni jäänyt erityisesti yksi kohta. Siinä isoäiti antaa lapsenlapselleen elämän ohjeita. Isoäiti kehottaa nauttimaan ja iloitsemaan elämästä. Isoäiti lopettaa ohjeet lauseeseen, joka menee suurin piirtein näin: mikään ei ole niin surullista kuin elämätön elämä.

 Music Against Drugs

Olemme olleet tänä keväänä Music Against Drugs –kiertueella. Kiertue on toteutettu yhteistyössä Youth Against Drugs Ry:n eli YAD:n kanssa. Eilen oli kevään 2009 viimeinen Music Against Drugs –tapahtuma. Music Against Drugs –kiertue jatkuu syksyllä 2009.

Tänään aamulla kun heräsin, minulla oli samanlainen olo, kuin on ollut jokaisen Music Against Drugs –tapahtuman jälkeen seuraavana aamuna. Kyseessä ei ole krapula. Tähän ei liity morkkista tai fyysistä pahaa oloa, vaan hyvä mieli ja hiukan univelkaa. Aamulla ensimmäisenä tulee mieleen hyvä meininki ja iloisuus, joka yleisöstä on tarttunut myös meihin esiintyjiin. Niin, ja onhan se hienoa kuulla yleisön huutavan myöntävä vastaus kun kysyy että ”onko teillä hyvä meininki”. On kuitenkin 100 kertaa hienompaa kuulla yleisön huutavan myöntävä vastaus kysymykseen ”kuinka moni aikoo pysyä erossa huumeista”.

Jokaiseen koululuokkaan oma poliisi tai kaksi!

13-vuotias yläasteen oppilas oli ottanut kouluruokailussa neljä kalapuikkoa, vaikka niiden määrä oli rajoitettu kolmeen kappaleeseen.Tätä asiaa selvittämään koulu soitti paikalle poliisit. Asiasta kertoi Ilta-Sanomat:

”Ylimääräisen kalapuikon ottamisesta puhjennut kriisi kärjistyi mellakan partaalle Vantaankosken yläasteella viime viikolla. Tilannetta selvittämään kutsuttiin poliisi.
Tapahtumien vyöry lähti liikkeelle ruokalan jonosta viime torstaina noin kello11 aikoihin. 13-vuotias koulupoika otti lautaselleen neljä kalapuikkoa. Se oli väärin, sillä normiannokseen olisi saanut ottaa vain kolme.
Emäntä huomautti ylimääräisestä kalapuikosta pojalle ja vaati tätä pistämään yhden kalapuikon takaisin.
- Poika sanoi, että eihän sitä voi pistää takaisin, kun se on jo ihan muusissa ja kastikkeessa, pojan äiti kertoo.
Pian paikalle tuli sananvaihtoa seurannut opettaja, joka tarttui päättäväisesti poikaa olkapäästä kiinni. Kontaktin tiimellyksessä tarjotin antimineen lennähti lattialle.
Opettajat vaativat poikaa siivoamaan jäljet. Poika kieltäytyi. Tästä rangaistukseksi poikaa ei enää päästetty ruuanottoon.
Seuraavaksi poika meni luokkansa kanssa kotitalouden tunnille.
- Kuraattori tuli kahdesti hakemaan luokasta Aleksia, mutta tämä ei lähtenyt mukaan.
Kolmatta kertaa varten koulu otti käyttöön järeämmät aseet. Opettajanhuoneesta soitettiin paikalle poliisipartio.
Vantaan poliisi sai ilmoituksen häiriötä aiheuttavasta koululaisesta. Oppilas istui luokassa muiden oppilaiden keskellä. Poliisin mukaan poika lopulta lähti.
Poliisipartion saapuminen kouluun sähköisti tunnelman.
Osa oppilaista alkoi riehua ja heitellä paperiroskia käytäville. Kahakan yhteydessä ainakin yksi ikkuna rikkoontui.
Vantaankosken yläaste ei kommentoi tapahtunutta.”

Linkki Ilta-Sanomien artikkeliin:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1633664

Ennen on ollut tapana ajatella niin vanhanaikaisesti, että poliisi kutsutaan paikalle, kun vaaraa aiheutuu ihmisille (tekijä itse mukaan luettuna) tai omaisuudelle. Ilta-Sanomien uutinen osoittaa, että ainakin joidenkin koulujen henkilökunnalla on todellista uudistumiskykyä. Tulevaisuudessa poliisi kutsutaan paikalle myös tottelemattomuustapauksissa. Hyvä!

Näin saadaan poliisin haaviin kaikki ne, jotka kiellosta huolimatta jatkavat lumipallojen heittelyä, myöhästymistä, läksyjen tekemättä jättämistä,purkan syömistä, tunnilla vieruskaverille puhumista, jne. jne. jne…Hienoa!

Tämä on tärkeää, sillä näin virkavalta saa pitävän otteen jo varhain ihmisistä, jotka omaavat ilmiselviä taparikollisen piirteitä. Näin edellä mainitun kaltaisiin tekoihin yläastevuosinaan sortuneet yksilöt ovat siis poliisille jo ennestään vanhoja tuttuja. Mahtavaa!

Tämä ymmärrettävästi vaatii yhteiskunnalta huomattavaa rahallista lisäpanostusta uuden erillisen koulupoliisiyksikön perustamiseen. Rahat voidaan tietenkin ottaa joltain vähemmän tärkeältä momentilta,esimerkiksi koululaisten iltapäivätoiminnasta, tukiopetuksesta, kunnan nuorisotoimelta tai nuorisopsykiatriasta. Tehokasta!

Valitettavana hidasteena yllä mainitun kaltaiselle menettelylle on seuraavanlainen käytäntö, jonka laki sanelee. Käytäntö löytyy poliisin nettisivuilta.

”Alle18-vuotiasta henkilöä kohdellaan esitutkinnassa lapsena. Säädösten mukaan lasta on kohdeltava esitutkinnassa hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei lapselle aiheuteta tarpeettomasti haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä.
Poliisi ei saa kuulustella alle 18-vuotiasta epäiltyä ilman todistajaa. Poliisi pyrkii myös mahdollisuuksien mukaan käyttämään lasten tekemiksiepäiltyjen rikosten tutkinnassa näihin tehtäviin erityisesti perehtyneitä poliiseja. Tarvittaessa poliisin on myös neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.
Poliisi voi kuulustella myös alle 15-vuotiasta rikoksesta epäiltynä. Tällöin hänen huoltajalleen, edunvalvojalleen tai muulle lailliselle edustajalleen varataan tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa kuulusteltavaa on rikoksen selvittämisen vuoksi välttämätöntä kuulustella viipymättä. Kuulustelusta ilmoitetaan tällöin mahdollisimman pian kuulustellun edustajalle.
Silloin kun lasta kuulustellaan epäiltynä, kunnan sosiaalilautakunnalle varataan yleensä tilaisuus lähettää edustajansa kuulusteluun. Lautakunnalle toimitetaan myös kuulustelupöytäkirja.”

Linkki poliisin sivuille josta edellinen lainaus on:

http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/pages/6BA1416EB27A67C4C2256B980042AAC3?opendocument.

Lain henki ei siis vastaa tarkoituksenmukaista lähestymistapaa. Mutta, eiköhän tuostakin pölyisestä hyvinvointivaltion jäänteestä saada muokattua yhdessä hujauksessa nykypäivän kilpailukyky-yhteiskunnan haasteisiin vastaava versio.

Tästä se alkaa, kodin, koulun ja poliisien kitkaton yhteistyö.

Hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat, vielä lopuksi maamme-laulu –kiitos.

Aamu alkoi kun ystäväni Unzyme tuli hakemaan matkalle kohti Helsinkiä. Määrä oli mennä illaksi seuraamaan Pin Ion –yhtyeen Take Your Time –debyyttilevyn julkkarikeikkaa. Matkaa piristivät Unzymen tekemät eväsleivät sekä termospullosta nautittu tee. Ilmoitinkin, että jos hän olisi nainen, olisin kosinut häntä saman tien.

Lahdessa päätimme aterioida eräässä ylensyönnin mahdollistavassa ketjussa, jonka Pizzerioissa ihmiset ovat mättäneet "syö niin paljon kuin jaksat" periaatteella verisuoniaan tukkoon jo lähes viisitoista vuotta. Erityinen kiitos kyseiselle ravintolalle läppärin valvonnasta, ja mahdollisuudesta valvoa läppärin valvontaa!

Päivällä päädyin tekemään hillittömiä kulutuspäätöksiä. Aikuisen miehen -jonka sisällä asuu ei niin aikuinen mies - tuntuu olevan mahdotonta sanoa ei pääkallovöille sekä muille välttämättömille perushyödykkeille.

Kun saavuimme Glorialle oli pakko ihastella aluksi paikan punamustaa värimaailmaa. Siistein juttu oli salin katossa oleva iso punainen ilmastointihässäkkä. (Pahoittelen etten tajunnut ottaa siitä kuvaa –korjaan tämän virheen seuraavalla vierailulla.)

Olimme ajoittaneet saapumisemme niin että Pin Ion:in pojat olisivat juuri saaneet aikataulun mukaisesti Soundcheck:nsä valmiiksi. On kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus että soundcheckissä on ongelmia.  Soundcheck -aikatauluihin olisi hyvä kirjoittaa valmiiksi muutaman tunnin verran "Technical Difficulties" –niin kaikki olis silleen että "menee ihan aikataulun mukaan –hyvä meininki". Olin muutama vuosi sitten Ruisrock:ssa seuraamassa nyt jo edesmenneen Tehosekoittimen keikkaa. Puolivälissä keikkaa rumpali Tero huusi biisien välissä bändin jätkille ja tekniikan väelle, ettei hän kuule mitään muiden soitosta. Tähän kitaristi Matti kävi toteamassa mikkiin että "älä Tero viitti, kato ei tää oo nii justiinsa, nää on Festarit eikä mitkään hifimessut, anna mennä vaa" , ja nauroi päälle. Jokaisessa hyvässä letkautuksessa lienee totta toinen puoli.

 No, Pin Ionin säätäessä ja heidän miksaajansa huutaessa muinaiskielisiä kirouksia, oli aikaa jutella omaa sound check:iään odottelevan Tiaran kanssa. Tiara ja hänen tuottajansa Olli Saksa tuntuivat jo kovasti odottelevan tämän vuoden euroviisukilvoitteluja, joissa Tiarakin on mukana. Tiaran keikalla paljastui, että mimmillä on hieno ääni ja Iskuja on hyvä biisi. Lisää Sex and the Cityä, Carrie herkistelyvaraksi takataskuun ja Samantha irti -niin eiköhän se siitä!

Pin Ion:in vapauduttua Soundcheck:stä vuorossa oli ruuan ja virvokkeiden nauttimista herrojen kanssa. Pojat olivat sen verran täpinöissä levyn julkaisusta, että hyvä energia tarttui minuun ja Unzymeenkin.

Ruuan nauttimisen jälkeen menimme katsomaan Daikinin keikkaa, joka oli erittäin tiukka! Jannu veti hyvän keikan ja biisit ovat loistavia! Tästä Daikinista voi tulla ISO juttu jos bändi jaksaa jatkaa yhtä hyvällä asenteella. Keikan jälkeen sosiaalisesta jäänmurrosta kohti herra Daikinia täytyy kiittää valokuvaaja/graafikko/lävistäjä Antti Saaraista (tehnyt mm. Tuhkalehdon Piilotettu maa –albumin kannet). Antti kysyi savolaisella letkeydellä Daikinilta että "eikö teidän bändiin pääse jos ei ole bodari?" Daikini kertoi hänen ja hänen kitaristiveljensä uljaan ruumiinrakenteen johtuvan siitä, että he ovat Kainuusta kotoisin. Siellä kun ei kuulemma ole muuta tekemistä kuin penkkipunnerrus. Sen jälkeen herra Daikinin kanssa riitti keskusteltavaa Kainuun huudeista ja gangstoista. Nämä asiat kiinnostivat minua siksikin, että bändissämme vaikuttaa Kainuun kielisoitin duo – eli Jere Laitinen ja Kim Kukkonen.

Pin Ion oli illan esiintyjistä vetänyt selvästi eniten Glorialle omaa fanikuntaansa. Jos Eric Theodore Cartman olisi nähnyt yleisön hän olisi taatusti todennut "goddamn hippies!" Keikan viihteellisimmästä osuudesta vastasi Pin Ionin Markku periaatteella "jos yleisö haluaa Markkua, niin heille pitää antaa Markkua" -oikein.
Soundiherkuttelua Pin Ion:in keikkaan toivat aidot Hammond-urut, joiden kantaminen sai jotkut suunnittelemaan Brutusmaisia tekoja. Illan tunnelmallisen huipennuksen tarjosi Marbleheroes:in sellistin vierailu.
     
Olipa hieno ilta! Otetaan uusiksi koska vaan! Eli Pin Ion, voisitte aloittaa mun puolesta heti kakkoslevyn äänitykset.

.... 

..Sampo-Ilmari Tuhkalehto ..

.... 

..Linkkejä:..

Pin Ion:

http://pinion.fi/

Daikini:

http://www.myspace.com/daikini

Tiara:

..http://www.myspace.com/tiaranmusiikki..

.... 

Marbleheroes:....

http://www.myspace.com/marbleheroes

.... 

Gloria:

http://nk.hel.fi/gloria/

Tuhkalehdon Halloween Special Show –keikoilla meille tarjoutui hieno tilaisuus olla todellisten supertähtien kanssa liikenteessä. Seurueeseemme kuuluvat mm. Risto –Kuolema- Sojakka, Jere –Saatana- Laitinen, Matias –Torso- Vitikainen, Kim –The Crow- Kukkonen sekä allekirjoittaneen sivupersoona Vampyyri.

Halloween -yössä pimeällä autotaipaleella koin ajan olevan kypsä. Niinpä kysyin itseltään Kuolemalta, että millainen yhteistyösopimus hänellä oli aikanaan Hitlerin kanssa. Tämä pitkä, vaalea, sinisilmäinen, realistinen ja lihaksikas arjalaisrodun edustajahan järjesti Kuolemalle asiakkaita oikein urakalla. Kuolema kertoi antaneensa vaihtokaupassa Hitlerille kiveksen. Se ei kuulemma ollut Kuolemalle suurikaan uhraus, hänellä kun kuulemma niitä riittää. Sanottuaan tuon kuolema nauroi erittäin pitkään Dressmanin mainosten spiikkerinkin puhekorkeuden moninkertaisesti alittavalla äänellään. Naurun seasta olin kuulevinani Kuoleman hokevan jotain sekavaa tyyliin: ”sille reppanalle se Kuoleman kives olikin ainukainen. (Kalman hajuista naurua.) Tietäisit minkä puuttuvan elimensä tilalle Bush nuorempi laittoi kivekseni. (Yltyvää kalmanhajuista naurua.)  Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis -Texasin munapää”. Kuoleman hysteerisen ja itkuun päättyneen naurukohtauksen rauhoituttua tiedustelin Kuolemalta vielä, että mitä Hitlerille nykyään kuuluu. Kuolema vastasi Saatanan tietävän tästä enemmän.

Käännyin siis Saatanan puoleen aiheessa. Aluksi Saatana sanoi olevansa väsynyt puimaan aihetta julkisuudessa. Varsinkin siksi, että reality -sarja Shout Park oli antanut niin virheellisen kuvan hänen rakkauselämästään. Saddam oli hänelle kuulemma vain pieni erehdys, hänen todellisten rakkauksiensa rinnalla. Koska Saatana puhui monikossa en malttanut olla kysymättä, ketä olivat nämä hänen todelliset suuret rakkautensa. Saatana sanoi tietävänsä moniavioisuuden herättävän paljon ennakkoluuloja, mutta jatkoi ”toivon että näin 2000 –luvulla minun, Hitlerin ja Stalinin kolmen kimppa alkaisi pikkuhiljaa olemaan ihmisille ihan normaali juttu, yksi ihmissuhdemalli siinä missä muutkin.” Saatana kertoi heidän laittaneen adoptionkin jo vireille. He odottavat kahta pientä Texasinpaholaista, itse asiassa isää ja poikaa, saapuvaksi lähivuosikymmeninä. ”Lopultakin rakkautemme saa täyttymyksen ja olemme oikea perhe”.