(2) Monstrolento

"Monstron" ensimmäinen versio äänitettiin jo Sointula-sessioiden yhteydessä, mutta lopulta se päätettiin jäädyttää tulevia aikoja varten, ja onneksi näin tehtiin, sillä tässä lähes kolmen vuoden aikana se ehti käydä läpi ainakin kolme suurempaa sointusovitussäätöhässäkkää kunnes sovitus pikkuhiljaa löysi lopullisen muotonsa. Taisi mokoma möhkäle olla alunperin muutaman minuutin pidempikin. Nyt kun kuuntelen valmista versiota, en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Monstrolento onkin bändin suosikkiralleja ja sitä tullaan soittamaan myös tulevilla keikoillakin. :)

Alun synteettinen melodiakulku koskettimien päällä on kuin onkin kitara. Kitara on jälleen Line 6:n Variax 600 ja efektilautana PODin XT Live. Samat avaruusajan värkit vastaavat itse riffin ja lopun Marshall <3 Les Paul -soundeista. Kiitos, NASA! Säkeistöön - siihen yhteen ja ainoaan - halusin hieman My Bloody Valentine -tyylistä huojuvaa kitaraa ja lopulta löysin passelin flangerin, jolla soundi saatiin mukavan merisairaaksi. Samin kitarasetti koostui Yamahan vahvistimesta, Epiphonen Sheratonista ja säröpedaaleista. Lasse hakkasi flamencoa akkarillaan ja Pekka klänkytti bassot Rickenbackerilla.

Saatteko säkeistön sanoista selvää? Noh, ne ovat ainoat lyriikat, jotka päätyivät levyn kansiin. Mielestäni niissä kiteytyy parhaiten koko levyn teema: äärimmäisyyttä tavoitteleva mielikuvitus joka lopulta onnistuu ylittämään ajan tunkeutuen ja matkaten läpi ulottuvuuksien. Olin tehnyt jonkinlaiset tekstit valmiiksi myös biisin c-osaan, mutta Jaakko ehdottikin studiossa, että mitä jos kokeilisimmekin tuohon kohtaan aivan jotain muuta, ja niinpä siinä sitten kävi, että kirjoitin sävelkulkuun uudet suomenkieliset tekstit jotka sitten käännettiin englanninkielelle ja annettiin vielä Hye-Jungin käännettäväksi omalle äidinkielelleen ja lopputulos onkin Hye-Jungin laulamana aivan loistava!


Ja Turhaa Tietoa -osiossa tällä kertaa:

- allekirjoittaneella oli 10-vuotiaana iso ja pulska kultakala nimeltä Monstro
- biisin kokonaisraitamäärä ylitti sadan maagisen rajan



terveisin,

Jari


MONSTROLENTO

Vie mieltä vauhdilla taas
Valoon tallentavaan
Hiukkastiiviöön

Vie kohti jättiläistä
Näkyseinämiä
Kaiken lapsuutta

Läpi sumujen
Ohi eksojen
Yli aikojen

....

(c) Wojciech 2009

Tervehdys pitkästä aikaa!

Studioblogi-päivityksiä - tai pitäisikö sanoa 'Yhteenvetoa kesän äänityksistä' - odotellessa, ihmetelkäämme mistä päin maailmaa tai Suomea meitä käydään täällä MySpace-sivuillamme kuuntelemassa. Vai onko meillä vain se yksi uskollinen fani, joka kuuntelee 100-200 biisiä päivässä. :-)

EDIT: VISITOR MAP POISTETTU KÄYTÖSTÄ 04.11.2008

Tosiaan, käyn tässä heinä-syyskuun epämääräisiä äänityspäiväkirjoja läpi ja laitan tänne lähiaikoina pienen yhteenvedon levyn äänityksiin liittyen. Äänitykset on saatu jo lähes valmiiksi, muutama pieni juttu vielä ja se on sitten siinä. Ensimmäiset biisit ovat tätä kirjoittaessani jo miksaamossa. Hyvä me!


Jari / Wojciech-orkesteri

Aika tyhmä jätkä. Olisi kannattanut varmaan kirjoittaa tätä studiopäiväkirjaa sitä mukaa kuin päivät kuluivat ja tapahtumat kasaantuivat.

Tilanne on jotakuinkin sellainen, että jo sessioiden aikana edellisen päivän tapahtumat alkoivat haihtua päästä. Ja nyt pitäisi kirjoittaa tarinaa koko kahdeksan päivän rupeamasta.

Eikä tuo muistinmenestys johdu viinanjuonnista, sillä allekirjoittaneen ravintoa Kupittaalla oli lähinnä Kuukivet, Saarioisen roiskeläpät, makaronilaatikko ja eri väriset kevytlimsat. (Ja koska basson soittaminen studiossa on melkein yhtä mielenkiintoista kuin kertoa siitä, mitä on minäkin päivänä syönyt, yritetään pitää jatkossa nämä ruokalistat viisikon heininä ja keskitytään kuivaan asiaan.)

Näin tämä suurin piirtein meni

ti 24.6.
No niin, käsi ylös, kenen idea oli aloittaa bassojen äänitykset juhannuksen jälkeen? Ei vaineskaan, tällä kertaa mökiltä ei palattu neljän päivän kauhukrapulassa ja käsi palaneena saunan vesipadassa, Touhu voitiin aloittaa kohtalaisen hyvillä mielin. Väsyneenä, mutta uteliaana.

Päivä alkoi roudaamisella. Kävin hakemassa treenikseltä äänittäjä-Jaakon Ampeg-mörssärin ja oman samanmerkkisen kompaktimman vahvistimen. Kotoa nappasin mukaan Rickenbackerin, Epiphonen Thunderbirdin, Fenderin perusjazzbasson sekä Behringerin pikkuvahvistimen. Onneksi ilma oli kohtalaisen viileä, sillä kokemuksen perusteella roudaamisen vahvistama jälkihiki vahvistuisi muutenkin niagaramaisiin mittasuhteisiin Kupittaan lämpöä varaavassa äänityspajassa.

Kupittaalla aloitettiin perinteisellä piuhanvedolla ja periaatteellisilla keskusteluilla, siitä miten äänityksiä lähdettäisiin tekemään. Päädyttiin aloittamaan "helpoimmasta" bassottelusta eli Oylkistä. Tosin kaikki levylle tulevat biisit olivat jotakuinkin yhtä päänsisäistä mössöä, koska viimeisistä treeneistä oli kulunut jo aikaa.

Oylkkiä varten basisti eristettiin toiseen huoneeseen vahvistimen kanssa. Hieno ajatus oli, että soitot voitaisiin tehdä efektin kanssa ja äänitettäisiin linjaan puhdas ja efektisoundi sekä vahvistimista mikitetty ääni. Näin tehtiin ja kaikki lähtivät tyytyväisinä kotiin. Enempää en päivästä muista,

ke 25.6.
Studiopäivän alku vakiintui jo varhaisessa vaiheessa noin kello kahteen iltapäivällä. Niinpä kotona ehti heräämisen jälkeen katsoa Serranot ja tapailla tulevia bassokuvioita. Keskiviikoksi olin harjoitellut studion seinällä olevan listan perusteella Huomenna, taivaallisen pallon ja Monstrolenton.

Päivän mittaan Pallo osoittautui sessioiden murheenkryyniksi. Viime metreillä lisätty uusi väliosa ei meinannut lähteä millään luontevasti ja lopusta vitutuksesta piti huolen bassojen hienovire.

Kävi nimittäin niin, että kun noin tuhat ottoa oli äänitetty ja biisin piti olla viimein purkissa, huomattiin eri positioista olevien soittojen olevan lievässä epävireessä. Ei siis muuta kuin koko paska uudestaan alusta loppuun saakka. Tässä vaiheessa päädyttiin myös siihen, että bassot äänitetään tästä lähtien tarkkaamossa suoraan linjaan ja katsotaan vireet kyseisiin kohtiin sopiviksi. Myös efektit ja muut hässäkät lisätään myöhemmin.

Palloa ehdittiin pomputtaa vielä hetki ennen kuin paikalle saapui Dead Keys. Kotiin jo kuuden jälkeen. Aika turha päivä, joka meni bassoja viritellessä.

to 26.6.
Torstaina palattiin takaisin Pallon pariin. Otot saatiin nopeasti purkkiin, minkä jälkeen alettiin tahkota Monstrolentoa. Kappaletta voisi luonnehtia sankariheviksi by Wojciech. Ja jotta kaikki olisi riittävän vammaista, kappaleeseen äänitettiin kohtalaisen hölmöä diskohtavaa bassottelua. Kiitos ja anteeksi.

Ysiltä paikalle saapui Mystons, jonka oli pakko harjoitella perjantaina alkavaa kilometrikiertuetta varten. Niinpä W-ukkelit lähtivät rakennuksesta omille tahoilleen.

pe 27.6.
Perjantai-aamu aloitettiin eilisten Monstrolento-ottojen valinnalla, jonka jälkeen siirryttiin äänittämään Kömmin-nimistä teosta.

Perjantain kunniaksi olin varautunut erään Uhrilampaissakin näytelleen näyttelijättären nimikko-oluilla ja halpis-salmiakeilla, jotka jäivät sitten enimmäkseen käyttämättä, koska sessiot loppuivat lyhyeen Dead Keysin treenien takia.

Eipä siinä mitään. Koska huomiseksi oli sovittu vapaapäivä, oluet kietaistiin pohjiksi Mystonsin keikalle.

su 29.6.
Paluu studiolle liskojen yön jälkeen. Väsymyksen vuoksi aamuharjoittelu jäi vähiin, mutta päivästä selviydyttiin studiolle jääneiden limppareiden ja Kuukivien voimalla (ne aikaisemmin mainitut halpis-salmiakit).

Ihan ensiksi valkattiin perjantaina soitetut Kömmin-bassot ja varhaisemmat Monstrolenton väliosan sätkimiset. Soittamaankin sentään päästiin, lll, eli Leijuvan lähiön lapset sai jonkinlaisen kohtelun, ja parhaat palat ehdittiin jopa valita.

Sen jälkeen ukot karkasivat Espanja-Saksa –finaalin pariin. Rock'n'roll joutui taas nöyrtymään urheilun edessä.

ma 30.6.
Nyt alkoi olla jo kiire, sillä Sami oli lähdössä keskiviikkona Roskildeen ja allekirjoittanut Samin palattua muuten vain luonnon helmaan. Soittamatta oli vielä neljä biisiä.

Äänitykset aloitettiin Jauhamme tomuksi –kappaleesta, jota voisi kuvailla parempien laatusanojen puutteessa vaikkapa, öö, jauhavaksi. Biisi saatiin melko rivakasti purkkiin, minkä jälkeen tekniset ongelmat nostivat jälleen päätään. Pitkin sessioita oireilleet, Englannista tilatut tarkkaamon kaiuttimet saivat äänittäjät viimeinkin niin pois tolaltaan, että tilalla päätettiin vaihtaa vanhat pöntöt.

Vaihto-operaation jälkeen aloitettiin Pahoille koneille, jonka yhden äänen bassokuvioon, tarkemmin sanottuna sen soundiin, saatiin käytettyä kohtuuttoman paljon aikaa. Keskustelun tasoa kuvaa eri versioille annetut nimet: luomuläski, läski plektralla, läski kynnellä jne. Valinta osui lopulta luomuläskiin, joka tarkoittaa siis Rickenbackerin ikivanhoilla kielillä, sormilla soitettua ja koneella taimaamatonta versiota. Jos vedon soundi ei miellytä, niin yrityksen puutteesta ei voi ainakaan ketään syyttää. Oikeaa soundia haettiin demppaamalla e-kieltä mm. vessapaperilla ja käytetyllä bassonkielellä.

Loppupäivästä soiteltiin vielä vähän niin kuin alustavasti ja huvin vuoksi Pakkasöitä ja Lrjaa. Ensin mainittu lupaili seuraavaksi päiväksi ongelmia, sillä kukaan ei oikein osannut sanoa, millä meiningillä bassot tulisi kappaleeseen soittaa.

ti 1.7.
Tiistai on viikon paskin päivä. Lrja sentään saatiin purkkiin, mutta yrityksistä huolimatta Pakkasöistä ei tullut vielä kalua. Kaiken lisäksi studiolla oli muutenkin jotenkin nihkeä meininki. Melkein olisi ollut parempi jäädä kotiin.

Sessioiden piti päättyä bassojen osalta tähän, mutta päätimme tulla vielä seuraavana päivänä valitsemaan Lrjan bassot. Pakkasyöt päätettiin jättää suosiolla syssymmälle, kuten kappaleen nimikin jo vihjaisee. Toivottavasti bassot saadaan kuitenkin purkkiin ennen ensimmäisiä halloja.

ke 2.7.
Studiolle saavuttuani sain kuulla varsinaisen riemu-uutisen. Ensimmäisenä päivänä soitetun Oylkin bassot pitäisi soittaa uudestaan, koska efekti suhisee liikaa ja hienovireen vuoksi otoissa on lievää epävireisyyttä. No, kaikkea ei tietenkään ehditty tehdä. Valitsimme ainoastaan Lrjan bassot ja sovimme, että jatketaan sitten tuonnempana.

Allekirjoittanut jättää toistaiseksi huojentuneena soittovastuun Lasselle, Jarille ja Samille ja lähtee suunnittelemaan Ruisrockin juonikuvioita. Palataan.

terv. P

Kuukkuuta päivää.

Nyt on allekirjoittaneen studio-osuus toistaiseksi hoidettu ja blogitrilogian houriminen lähtee käyntiin kolmannella ja viimeisellä osalla, hyvähyvä.

Arvon raati kokoontui jälleen eilen ja loppujen biisien parhaat otot on valittu. Onnea kaikille valituille. Seuraavan kerran studion syöverit kutsuvat jossain vaiheessa perkkareiden ja muiden ihmeellisyyksien soittoon. Mitähän sitä lie keksiikään? Luvassa tulee olemaan ainakin perinteisen rytmimunan vatkausta, tamburiinin heiluttelua ja esim. tutustumista peltiseen kastelukannuun niin lyömäsoittimen kuin puhallinsoittimen ominaisuudessa etc.

Aaarrrggghhh, Flashback….

 

…Ouuu noouuu!!!

 

Keskiviikko 11.6.

Eilisen olutpöhnäisen session pölyt on pyyhitty hartioilta ja uutta intoa puhkuvana sähköjäniksenä touhukkaasti seuraavan biisin kimppuun. Tähän biisiin vanha kunnon rumpupatteristo sai ylleen oikein piukean kolisevan jatsihippikolinavirityksen.

Yy kaa koo nee ja Kömmin lähti raikuvasti käyntiin. Kappaleeseen tulee myöhemmin vieraileva kitaristi soittamaan hypnoottisen psykedeelisen fuzz-soolon mutta artistin nimi täytyy pitää vielä toistaiseksi salassa kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi.

Illalla osa seurueesta kävi lepuuttamassa ja ravitsemassa korviaan sekä ruumistaan paikallisessa ravitsemusliikkeessä ranskalaisen tekotaiteellisen hutun sekä pohjoiseen venäläiseen kaupunkiin viittaavan helsinkiläisorkesterin keikalla. Hyvä Olli & Co.! Harmi, ettei keretty jutustelemaan…

Torstaina oma Preimierin helmiäisvalkoinen 75-vuotis juhlamallin setti sai väistyä Jaakon muhkeiden 70-luvun tummanpuhuvien Rogersien tieltä. Ruuvailun, säätämisen, virittämisen ja mikkien asettelun jälkeen olimme valmiit siirtymään Monstrolentomaisiin tunnelmiin. Muutaman oton jälkeen täytyi käydä taas vähän puhaltamassa pahoja känkkäränkkämäisiä ajatuksia ulkoilmaan. Kierrekantinen marmorikuvioinen A4-ruutupaperivihko sai muutaman varmalla kädellä ja mielellä merkityn rumpunuotin pätkän ja homma alkoi jälleen luistamaan.

Perjantaina jouduimme hoitamaan homman kotiin kolmestaan Jarin ja Samin kanssa Jaakon ollessa keikalla Mystons-orkesterin kanssa lähiseutujen maakunnissa. Säätöjen jälkeen Pahoilta koneilta–kappaleen 16-osa lattiatomit jytisi jylhästi ja kunnioitusta, miksei pelkoakin herättävästi pitkin äänitystilan seiniä. Aikani jytistellessäni ajatuksiini pulpahti idea laskea tempoa pari pykälää. Metronomista heilurin painoa pari pykälää ylemmäs ja homma käyntiin uudestaan hitaammalla tempolla ja johan rupes pelittään.

Lauantai ja viimeinen biisi! Pääarkkitehti Mr. Oisalo ilmoitti potevansa suurta väsymystä ja jättäytyvänsä pois päivän äänityksistä. Koko yö oli taas mennyt tietokoneella musiikintekotietokoneohjelmien parissa. Vaikka olen moneen kertaan valistanut häntä yöunien tärkeydestä, Herra Oisalo varoituksista huolimatta uhmaa kaikkia painovoiman lakeja, omaa henkistä ja ruumiillista hyvinvointiansa, sekä tervettä nuoren miehen aamuvirkeyttä.

 

"Yöllä nukutaan, sanon minä!!!"

 

Dr. Lindberg

 

Säädimme mikkejä ja rumpusettiä Samin kanssa päivän äänityksiin, kun Jaakko paukahti paikalle suoraan eiliseltä keikkareissulta väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Hetkeä aikaisemmin Mauri & morsian kävi esittelemässä "virkeätä" olemustansa ja kauppaamassa vanhaa joustinpatjasänkyä studion pihassa samalla roudaten musisointivälineitä studion uumeniin. Siitä osasimmekin Samin kanssa jo näppärästi laskea matemaattisia ja fysiikan/kemian kaavoja, sekä astrologista karttaa hyväksi käyttäen valmiiksi Jaakon tämän päiväisen kisakunnon. Jippiaijee jippijouuu, kaikki kunnossa!

 

Kuulumisien vaihtamisen jälkeen keskitymme päivän kappaleeseen, jonka nimi on vielä ollut enemmän ja vähemmän epäselvyyden salatussa verhossa. Olen tottunut tuntemaan kappaleen nimellä Tavallinen pallo. Homma käyntiin ja rumputtelu alkakoon. Biisi eteni omalla painollaan, pois lukien uuden väliosan, joka löysi viimeisimmän muotonsa vasta vajaa pari viikkoa ennen äänityksiä ja vaati hieman enemmälti Nikke Knattertonmaista lähes (ellei) täydellistä keskittymistä. Homma klaarattiin kuitenkin kotiin äärimmäisen ammattimaisella ja jämptillä otteella.

 

Teufel sentään, kaikki yhdeksän kappaletta purkissa. Ja wohl! Kroppa huutaa hoosiannaa viikon mittaisesta rumpaloinnista ja takki on totaalisen tyhjä. Noh, sittenhän piti toki allekirjoittaneen käydä hakemassa muiden poikaviikareiden kompatessa taustalla saksalaisesta elintarvikelähikaupasta vähän pilsneriä ja paketti minisalameja. Juhlahumussa ehdoteltiin jopa kuohuviinin korkkaamista mutta pysyimme maltillisesti maltaisen terveysjuoman parissa…

 

De va kukku de!

 

Rumputaiteilija kiittää ja heittää "tavallisen pallon" seuraavalle studion syövereihin ryömivälle muusikon rentulle.

 

Näyttääpä olevan sen verran kohtalaiset kelit, nimittäin Kikkelit (ehhehe ehhehe!), että allekirjoittanut taitaa suunnistaa tallille ja pöräyttää kaikki kaikki 88-kuutiotuumaa ja 290 kiloa Ameriikanmetallia käyntiin ja suunnistaa mopedilla sinne päin, minne nenä näyttää - sen olen ansainnut. RIDE ON veljet ja siskot.

 

Hyvää kesää!!!

 

Kikke

 

P.S. Wojciechin tulevaa levyä odotellessa tutustukaa toki Job For A Cowboyn:n tuotantoon.

Päivää että pätkähti

Kävimme eilen Jaakon, Jarin ja Samin kanssa läpi kuuden biisin rumpuraidat ja kriittisellä mutta ammattimaisella otteella valitsimme jatkoon menijät. Tänään olisi luvassa vielä lopun kolmen biisin kuuntelu- ja valitsemissessio ja allekirjoittaneen studiosessio on toistaiseksi ohi. Jippii!!!

studiosession tapahtumat palailee mieleen vähittäin aivojen kätköistä.

Viime viikkohan meni aikalailla seuraavaa kaavaa: Herään kello 10, käyn suihkussa, syön, ehkä jopa tiskaankin. Sitten studiolle, jossa luvassa rumpujen paukuttelua, testailuja, kuuntelua, äänitystä, kuuntelua, laatujuttujen kertomista ja kanssaihmisten viihdyttämistä, Maan Mainion Saksalaisen Elintarvikeketjun minisalamin mutustelua, soittamista, äänittämistä, kuuntelua, seuraavaan biisin valmistautumista ja setin säätämistä, testailua, Maan Mainion Saksalaisen Elintarvikeketjun pilsnerin ryystämistä, tallille vääntämään polkupyörää kuntoon ja toivonkipinä mielessä, että ehtisi ajelemaan mopedilla, kotiin kello 01 ja toivoa, että ehtisi huomenna imuroimaan, nukkumaan. Ja koko litania uudestaan ja uudestaan... Elän elokuvaa Päiväni murmelina. Apua olen Bill Murray!!! Vaiko olenko se murmeli, aaaarrrggghhh!! Seuraava päivä ja LRJA meni aika mukavasti purkkiin ja lattiatomikin pysyi suht aisoissa. Saatiinpa vielä rykäistyä samana päivänä Oylkkikin purkkiin. Lattiatomi näytti taas kummalliset poltergeist-kyntensä ja saundasi  voodoo-noitarummulta ruuvailuista huolimatta. riivattu lattiatomi saataisiin aisoihin. Kalvo vaihtoon ja kylläpäs alkoi rumpu yhteistyöhön. Viime hetken säädöt ja viritykset kohdilleen ja biisin Jauhamme tomuksi kimppuun. Kappale vaati vähän enemmän työtä ja välillä piti käydä puhaltelemassa pahoja känkkäränkkäajatuksia pihalle ihan ulkotiloissa. Liekö mystisestä kalvosta tarttunut riivaaja rumpaliin....

Seuraava kappale vaati taas tutuksi tulleen elintarvikeketjun pilsneriä kaverikseen. Keväällä oli tullut ideaksi Leijuvan lähiön lapsien äänittämisen aikana juoda viskipullo naamariin. Ideasta onneksi luovuttiin ja viskipullo sai vielä pysyä korkkaamattomana. Muuten, nöyrin kiitos pullon lahjoittaneelle Disco Sucks -orkesterille. Pilsneri toimi hyvin tunnelman kohottajana ja saatiinpa nauhalle vielä legendaarinen olutpöhnäinen "rässin seittemäntoistanen" huudahduskin kaikkien iloksi!

Äänitykset tiistailta purkissa ja rumpali hyvässä sivumyötäisessä =)

Tästä on hyvä jatkaa...


Kikke