"Niko Skorpio on itselleni entuudestaan tuttu lähinnä nimenä, mutta muisti- ja mielikuvani herran musiikista
osoittautuivat jokseenkin paikkansapitäviksi. Synkeänhypnoottista drone ambient-äänimaisemointia tarjoileva
Psilocybe Necrophila on lakipisteeseensä kohotessaan varsin sykähdyttävä ja jopa pelottava kokemus.
Lähdemateriaalina tälle levylle on toiminut Skorpion 1980-luvun hevikasettikokoelma, joka sisälsi lähinnä
demoja ja livebootlegeja. Nauhat uhrattiin rekonstruktion alttarille purkamalla ne alkutekijöihinsä ja
luomalla niistä täysin uusia ja uniikkeja äänimaisemia.
Ajoittain levy tuntuu kuitenkin hieman liian hahmottomalta, jopa ambientiksi. Staattisen poljennon sekaan olisi
kaivannut hieman lisää liikettä ja alkeishiukkasten kuhinaa. Unessa levyn täysi potentiaali muuttuu lihaksi ja
luo moniulotteisia ja punertavia piirtymiä alitajunnasta.
Empiirinen tutkinta paljasti albumin aiheuttavan suoranaisia fyysisiä reaktioita kuten kouristelua. Tämä on
tietysti jo sinällään hieno saavutus. Etenkin päätöskappale
The Backward Trail on hämärine puhesampleineen
jotain äärimmäisen toismaailmaista."
(
Inferno)
"Vaikka pitkän linjan suomalainen marginaalimuusikko Niko Sirkiä eli Niko Skorpio on nimennyt uusimman
Psilocybe Necrophila -albuminsa huumesienen mukaan, on kiekon sisältö kaukana siitä, millaiseksi
psykedeelinen musiikki perinteisesti mielletään. Koskaan radiosta Avaruusromua-nimistä ohjelmaa kuunnelleille tämä
genre on tuttua, mutta toisille voi tuottaa vaikeuksia yhdistää tällaista kaoottista äänimaailmaa musiikkiin ollenkaan.
Albumi pohjautuu Niko Skorpion 80-luvulta peräisin olevaan hevipainotteiseen kasettikokoelmaan. Magneettinauhaa on
leikelty, revitty ja muuten mutatoitu ja mutiloitu - levyä kuuntelemalla voisi epäillä, että tarkoituksena on ollut
synnyttää Frankensteinin hirviö. Saatananpalvojia kavahtavien kukkahattutätien kauhuksi hevikasetteja on soitettu
ahkerasti myös takaperin.
Kokeellisuudestaan ja abstraktiudestaan huolimatta
Psilocybe Necrophila ei ole Kiasmaan suunnattua avantgardea
tai oman merkityksensä pohdiskeluun hukkuvaa kakofoniaa, vaan drone-vaikutteista dark ambientia, jonka tavoitteena on
luoda maailmoita kuuntelijan pään sisälle. Tässä levy onnistuukin mainiosti.
Välillä tunnelmat äityvät hyvinkin pelottaviksi. Kolmosraidalla Untitled kuulostaa siltä, kuin vähintäänkin suuri
Cthulhu ja muut Suuret Muinaiset olisivat palaamassa maan päälle. Seuraava biisi pelottelee kuulijaa ryskäävillä
hevisampleilla. Levyn viimeisellä kappaleella kuullaan tummasävyisiä miesvokaaleita jopa jossain määrin melodisilla
taustoilla.
Jos
Psilocybe Necrophilalta haluaa jotain vikaa lähteä etsimään, jotkut kappaleet jäävät genressäänkin hieman
turhan monotonisiksi ja samoja juttuja toistaviksi. Suurempi käytännön ongelma tosin on se, uskaltaako tämän jälkeen
enää käydä nukkumaan - ainakaan pimeässä."
(
Vertigo)