Muutama pikkuseikka on vielä tässä vaiheessa auki vaikka näitä uusia kappaleita on väännelty jo puolitoista vuotta ja levyntekoa suunniteltu vielä kauemmin:

Levyn julkaisemisesta ei ole hajuakaan, miten ja missä muodossa se ylipäätään kannattaisi laittaa maailmalle ja kuka sen hoitaa?
Minkälaiseen kuoreen tuotos pakataan, miten hoidetaan kannet ja valokuvat?
Kuka mainostaa ja promoaa jotta joku edes tietää että jossain Keravanmeren pohjoisella suistolla on vuodesta 2000 toiminut orkesteri joka saa ensimmäisen levynsä vasta nyt julkaistua ja että siihen nimenomaiseen levyyn, kaikkien niiden kymmenien joka viikko julkaistavien levyjen seasta, pitäisi kaikkien tarttua?

Onneksi muutama homma on sentään jo selkeytynyt:

Uudella kokoonpanolla eli Kalevin, tuon kaahaavan suden, ollessa rumpalina on tehty yksi keikka jolla soitettiin pelkkiä uusia kappaleita. Keikka meni hyvin, paremmin kuin olisimme osanneet kuvitella. Hommassa on siis tietty varmuus.

Vanhat biisit on jätetty rauhaan ja tehty kokonaan uusia. Ei haluta tehdä perinteistä ensimmäistä levyä jossa on demojen tai ep:den parhaat palat uudelleen sovitettuina ja paremmin äänitettynä sekä muutama uusi kipale jotta kaveritkin, joilla on ennestään kaikki vanhat tuotokset, ostaisivat levyn.
Yritetään sen sijaan tehdä kokonaisuus jossa on punainen lanka ja joka on tarkoitettu kuunneltavaksi levynä.

Kaikki nauhoitukset yritetään tehdä samoissa sessioissa, noin kymmenen päivän aikana. Tästä saattaa tulla vaikea homma sillä kaiken pitää olla etukäteen mietittynä. Ja pitää olla myös vaihtoehtoisia ideoita, sovituksia ja tekstejä jos kesken kaiken huomataan että joku juttu ei toimikaan.
Joskus syvällä menneisyydessä, ennen tietokoneiden tuomaa loputtomien vaihtoehtojen ja korjausmahdollisuuksien suota isojenkin bändien levyt äänitettiin kuulemma nopeammin ja enemmän "livenä".
Nykyään monet levyt tehdään pala kerrallaan niin että soittajien ei välttämättä tarvitse edes nähdä toisiaan ellei aikataulut täsmää tai puhevälit ole kunnossa ja kotistudioissa saattaa vierähtää vuosia.

Puhumattakaan siitä että moni bändi tuntuu tekevän biisinsä ilman sen kummempia ideoita niin että ensin kitaristit vääntävät riffit ja sointukierrot kasaan ja siihen sitten laulaja tekee tekstit ja melodiat päälle. Ja studiossa äänittäjä-miksaaja-tuottaja kaivaa saundikirjastoistaan rumpusämplet esiin ja laittaa klikin naputtamaan jotta rummut saadaan sitten edes miksausvaiheessa editoitua kasaan koska rumpali on tehnyt niin nopeat kompit että pysyy juuri ja juuri pallillaan nauhoituksissa.
Pelliniskut ja fillit joutuu äänittäjä itse soittamaan salaa uudestaan yöllä orkesterin lähdettyä ravintolaan sillä niistä ei edes beatdetective löydä yhteistä rytmiä.
Kitaravallit kompressoidaan vatupassiin ja laulumelodiat tunetetaan vielä lopuksi. Ehkä vähän synamattoa ja parit jousisovitukset taustalle niin kohta on kaupan hyllyllä taas uutta musiikillista ruisleipää ja radionkuuntelijoiden ilona uusi hitti jossa raskaammanpuoleiset kitarat murisevat ja lauletaan kovaa jostain epämääräisen synkästä ja raskaasta aiheesta kuten masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista jotka kumpuavat rankasta rock-elämästä ja raskaista studiosessioista. Ympyrä on sulkeutunut

Jotta tämä vältettäisiin on vielä on paljolti hommaa tekemättä:

Kaipaamme ideoita ja keskustelua sovituksiin, äänitykseen, kansien tekoon ja levyjen julkaisuun liittyen. Haussa on myös yhteistyökumppaneita joilla on kokemusta ja intoa hoitaa tällaisia asioita.
Ota siis osaa, tule mukaan talkoisiin, näe vilaus rockin vaarallisesta maailmasta, jätä jälkesi historiaan, ohita luonnonvalinta, selviä hengissä kuolemasta!
Onko kuuhun lähtijöitä?