hiljaisuus punnitsi uskonnon kaikki keittiössä kuului heitä istui paljon penkeillä kaikki sukua toisilleen yli jäi koira ja sinä tuli seurana yö tinakypärä shamaanirumpua ornamentoivalla joulusuunpyyhkimispaperilla musta viitta kaviot kultaa kaksi toista metriä mustaa hevosta ja pelko ratsastaa kysyi kalloni halkaisten jäänkö sinuun vaiko taiko etenen avasin silmäni mutta taivaanrannan täytti peto kuuma kuin perkeleestä ulostettu puhumattomaanisuus sen hyve puolan kreivillä kaunein nainen toisenlaiset kuvat autoliikkeen seinillä hikuan väärässä ei ole hautuumaata syvältä viistävä kiviä kallioista kirskova joki ymmärrän toki hauta neljännesata taas tyhjää on sinne laitetaan verhouskovain ruumiit niin että sataan vuoteen ylösnousiota on mädäntynyt neljä katson jäljestäpäin näin kehää ajattelen kaikkien heidän pesää haaraan osuu sitä sonnit nuuskii hosuu sen tiedän että vesi nousee valitut asuu silloin jo korkeudessaan jättäen näin tiedonportaat tyhmille ruuiksi kadotuksen pedolle jonka tietämätön peiliinkatsoessaan unohtaa poissaolevana oksennetaan uni jatkuu silmät auki minkä pyydät sitä saat