Dalai Lamasta on parin viime vuosikymmen aikana  tullut universaalin rauhantahdon avatari ja eräs aikamme näkyvimmistä pop-ikoneista. Onhan Hänen pyhyytensä paavin ohella maailman tunnetuin uskonnollinen johtaja ja vielä lisäksi vaikutusvaltainen valtiomies, joskin ilman omaa valtiota.

Dalai Lama oleskeli maanpaossa vuosikausia ilman suurempaa huomiota kansainvälisen yhteisön taholta. Hänen - ja Tiibetin asian -  kansainvälistä läpimurtoa edelsivät mm. sellaiset tapahtumat  kuin Reaganin ja Gorban ydinasesopimus, Berliinin muurin sortuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen.  Ymmärrykseni mukaan näiden asioiden välillä on yhteys, kaikki mainitut aktiot  ilmentävät kosmista tendenssiä lisätä järjen valoa ja avoimuutta maailmassa.

Tiibettiläisille Dalai Lama on paitsi kansanjohtaja, niin myös pyhä olento: inkarnoitunut Buddha ja jumalaisen Viisauden valtameren henkilötymä. Onkin historiallisesti ainutlaatuinen tilanne, että (Avalokitesvara) Buddha säätelee  näkyvästi maailman näyttämöllä ja kontaktoi maailman mahtimiehiehiä ja sivistyneistöä eri kulttuureista.

Dalai Lama on statukseltaan äärimmäisen poliittinen hahmo, vaikka hänellä itsellään ei näytä olevan muuta politiikkaa kuin väkivallaton rauhantahtoisuuden politiikka. Dalai Lama kampanjoi päätoimisesti kiinalaisten terrorin lopettamiseksi Tiibetissä, mutta hänen intressinsä eivät supistu tiibettiläisten ihmisoikeuksien ajamiseen. Dalai Lama tekee henkisen opettajan työtä universaalissa mitassa. Hän onkin ensijaisesti Dharma-opetusten suojelija.

Eräs Dalai Laman henkilössä viehättävä seikka on hänen hillitön huumorintajunsa, Hänen pyhyytensä osaa pudotella sukkeluuksia ja nauraa myös itselleen, omalle tilanteelleen, omille uskomuksilleen. Ja tämä tv-haastatteluissa välillä vedet silmissä hihittelevä, hintelä tiibettiläismunkki on suuren ja mahtavan Kiinan silmissä heidän suurvihollisensa! Tähän asetelmaan sisältyy suurta ironiaa ja kolkkoa tragikomiikkaa.

On helppoa asettua Dalai Laman ja Tiibetin puolelle Kiinaa vastaan. Yleensäkin on iisimpää olla jonkun asian puolesta jotain toista juttua vastaan, kuin todella tiedostaa vastaikkainasettelusotkun harhaisuus. Eli nähdä: paha on aina erreystä, ei pahuutta, ja kaikki meidän vihollisemme ovat vihollisia vain leikisti ja ainoastaan yhdellä, tietyllä pelilaudalla. Vääryys on toki oikaistava - mutta ilman väärintekemisen moralisointia ja väärintekijöiden tuomitsemista. Sellainen tuo vain uusia, turhia mutkia matkaan kun suoruus nimenomaan  voisi olla proseduurimme.

Ei ole uskottavaa, ei edes toivottavaa että voisimme suhtautua täysin neutraalisti aikaan jossa elämme. Pidättäytyminen hyvä/paha -mittarin käytöstä ei tarkoitakkaan neutraalin asenteen ihannoimista, vaan pikemminkin sitä, että lujitetaan itsettömän myötätunnon asennetta suhteessa ihka kaikkeen. Sen sijaan että yrittäisimme (kuten usein teemme) tietää lisää, enemmän, ja tulla tällä tavoin viisaammiksi - voisimme koettaa käsittää asioita laajemmin, ja samalla laajentua itse; laajentua yli itsemme itsettömyyden tilanteeseen. Tämä tilanne saattaa jäädä välähdykseksi, mutta juuri välähdyksethän muutosta ja läpimurtoja aikaansaavat. Esimerkiksi älynväläykset.

Dalai Lama välähtelee myötätuntoista Dharma-tietoisuutta. Samalla hän sekä omalla ideologiallaan että omalla tilanteellaan ikään kuin koettelee Logoksen, Maailmanjärjen olemassaoloa ja statusta. Synnyttää - ainakin minussa - ihmetystä ja retoriikkaa. Onko missään mitään mieltä, ja voiko mistään nykyoloissa olla mitään mieltä, järkevästi? Onhan esimerkiksi paitsi käsittämättömän tökeröä, niin myös kompleksista ja ristiriitaista touhua se kun Etelä-Afrikan hallitus kieltää Dalai Lamalta osallistumisen konferenssiin, jonka aiheena on rasismin vähentäminen jalkapallon avulla - ja esittää vielä syyksi sen, että Dalai Laman vierailu voisi viedä huomion pois jalkapaloturnaukselta, jota Etelä-Afrikka ensi vuonna isännöi!!

Palaako Logos? Vai onko Järki palanut poroksi kuten buddhalaiset temppelit maailman katolla? Miten tajuta tajuisuuden mieli tajuttomana? Ja kun viisauden valtameri on ainut puhdas meri joka enää on jäljelle, niin miksi mennä merta edemmäksi kalaan? Ja tietysti v oi myös kysyä, onko yleensä mielekästä lähteä kalalle? Onko ihmisen elämän merellä liikkuessaan todella viisasta lakkaamatta kalastaa ja pyydystää? Mitä IDEAA siinä voisi olla?
Haloo, Hegel! Kuuleeko Logos?!



Surfin Safari ja muuta absurdia, groteskia ja surreaalia pop arttia ja voimakuvaa Kosmokselta löytyy Flickr-sivustolla. Siellä Koon Salvation Pop - kokoelma.

Toinen, laajempi collection edelleen Ipernityssa.
KAIKEN NIELEVÄ SIKAKALA


Ja katso!
Jättiläismäinen sikakala
työntyy maata myöten maailman halki
röhkien kuin tuhat Dizzy Gillespien trumpettia.
Sen suomut välkkyvät houreista hehkua
ja silmistä tihruaa viaton tyhmyys.
Historian hiekka pöllyää sekasikiön
turvonneen mahalaukun alla kun
se kulkee kita ahnaasti ammollaan
ja nielee kaiken.
Pettymystä myöten.
Pärskii pyrstöllään hiekkalinnat littanoiksi.
Hotkaisee suuhunsa lasten kaupungit.
Ruhjoo supermarketit sorkillaan soossiksi.
Nuolee puhtaiksi sateellittilautaset.
Imaisee kärsäänsä kärsivien kansojen kyyneleet
tulehtuneen todellisuuden visvan
ylensyöneiden syljen ja
pahoinvoivien oksennuksen.

Syöpötellessään
sikakala samalla pursuttaa
peräpäästään vaahtoavaa ulostetta
kuten avaruuden kauneimmat komeetat.
Suolistosta valuu tantereelle
lain taulujen sirpaleita
verestä mustia puuvillapeltoja
keskitysleirivankien luurankoja
kommunismin aave
ilmestyskirjan peto
pyhien piblioiden riekaleita
ydinpommien atomeita
kenraalien kunniamerkkejä
tiedotteita sähkökatkoksista
epävireisiä rock & roll -kitaroita
Travoltan tanssikengät
Margaret Thatcherin alushousut
Neitsyt Marian rintaliivit
Bill Clintonin sikarit
George Bushin viinakätköt
Osama Bin-Ladenin puhelinlaskut
Bill Gatesin nollat ja ykköset
valtamerien saastunutta suolaa
tuhottujen sademetsien vihermassaa
Nokian kännyköitä
Berliinin muurin palasia
Vatikaanin ryöväämää rahaa
Iranin öljykentät
Mekan minareetit
Pekingin palatsit
Las Vegasin neonkyltit
FBI:n salaiset kansiot
New Yorkin pörssikurssit
Lontoon rakeita
natsien kultaa
rotantakkeja
minkkiturkkeja
kuninkaiden kruunuja
pyhimysten sädekehiä
joulupukin naamareita
jumalankuvia.

Kaikki on yhtä sontaa.
Kuplivaa lemun stratosfääriä.
Haisevaa valhetta.
Ja katso!
Metaanikaasun liekissä hiiltyy Logos.
Järjettömyyden keskelle syttynyt valo
jota järjettömyys ei voinut käsittää.

Kari Kosmos 2005 copyright