Taivaat pakenee

Olimme eilen keikalla Kuhmoisissa. Tapahtuma oli nuortentapahtuma, jonka rahoitti Kuhmoisten Lions Club. Saavuttuamme perille huomasin että liikenneonnettomuudessa muutamia vuosia sitten menehtyneen ystäväni isä oli tapahtumapaikalla. Kun menin juttelemaan hänen kanssaan, niin hän kertoi olevansa Kuhmoisten Lions Club:in edustajana paikalla. Mikäli ymmärsin oikein, niin hän yhdisti Tuhkalehto bändin ja minut –edesmenneen poikansa ystävän- toisiinsa vasta nähdessään minut. Aikamoinen sattuma!

Kuhmoisten keikalla kerroin yleisölle, mistä olen saanut alkusysäyksen kirjoittaa Taivaat pakenee –biisin. En ollut aikaisemmin sitä oikeastaan juuri kenellekään kertonut. Asuin jo Tampereella opiskelemassa kun äitini soitti minulle ja kertoi ystäväni menehtyneen auto-onnettomuudessa. Kyseessä oli sama ystävä, jonka isä nyt oli järjestämässä tätä Kuhmoisten tapahtumaa. Muistan vieläkin kuinka kuuma päivä silloin oli. Muistan myös että kun kävelin tuona samana päivänä kaupungilla niin mielessäni oli tuo ystäväni kuolema. Muistan tarkkaan missä Taivaat pakenee –biisin kertosäe lähti ensimmäisen kerran soimaan päässäni. Se tapahtui Aleksanterinkadulla paloaseman risteyksessä. Tunne oli niin vahva että biisin kertosäe vain soi päässäni. Ei tarvinnut kuin mennä kotiin ja kirjoittaa se ylös.

Nyt on kieltämättä hiukan outo olo. Mielessä pyörivät ne kaikki kujeet ja kepposet joita ystävän kanssa keksimme yläasteella tehdä. Mieleen tulevat myös useat pitkät keskustelut unelmista. Mitä hän halusi tehdä, mitä minä. Minulla on ollut onni saada elää ja toteuttaa omiani. Mieleen tulee kuinka herkkä ja katoavainen onkaan synnyinlahjamme - elämä.

Kävin muutama vuosi sitten katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa Marjo Niemen kirjoittaman näytelmän Juokse ko hullu. Siitä on mieleeni jäänyt erityisesti yksi kohta. Siinä isoäiti antaa lapsenlapselleen elämän ohjeita. Isoäiti kehottaa nauttimaan ja iloitsemaan elämästä. Isoäiti lopettaa ohjeet lauseeseen, joka menee suurin piirtein näin: mikään ei ole niin surullista kuin elämätön elämä.