MySpace
myspace music my music  featured playlists  top artists  music videos  karaoke  shows  forums 


blogs.myspace.com/garyheffern
MySpace.com | rss | sign in
Gary Heffern



Last Updated: 11/20/2009

Send Message
Instant Message
Email to a Friend
Subscribe

Status: Single
City: San Diego
State: California
Country: US
Signup Date: 5/27/2008
March 23, 2009 - Monday 



GARY HEFFERN
Consolation
(Fin-Rosa 001)

(1) Ghosts On The Screen (2) Consolation (3) All His Children (4) (I Am
Your) Destroyer (5) Dark As A Dungeon (6) Down Time (7) Friendly Fire
(8) First Kiss (9) La La Land (10) That’s The Beauty Of The Little
Things (11) Shelter For An Evening (12) Growin’ Up

Gary Heffern toimi 70/80-luvulla San Diegossa punkbändi The
Penetratorsin laulajana. Mielenkiintoisena seikkana voitaneen mainita,
että kyseisestä ryhmästä on kolme soittajaa sittemmin päätynyt the Beat
Farmersin tai sitä seuranneen the Farmersin riveihin. Heffern
puolestaan on kuulemma päätynyt Rovaniemelle, josta hän alkujaankin on
kotoisin.

Heffernin viimeisin – netistä onkimani tiedon mukaan viides – soololevy
”Consolation” pitää sisällään varsin oivallisen kattauksen
kantrirokkausta. Tai americanaksi tätä kai nykypäivänä pitäisi kutsua.
Kantrirock nimittäin tarkoittaa tässä tapauksessa Byrdsiä, Gram
Parsonsia ja muita sen kaltaisia nimiä mieluummin kuin vaikkapa Kid
Rockia. Paikoittain levyn tunnelma muistuttaa myös Johnny Cashin
American-levytyksiä Consolationilla tarjoillaan monia vahvoja näyttöjä
Heffernin lauluntekijätaidoista, niistä mainittakoon nimipiisin lisäksi
ainakin ”(I Am Your) Destroyer” sekä kuolevasta äidistä kertova ”La La
Land”.

Ensikuuntelulla mieleeni tuli, että aivan kuin asialla olisi Tom Pettyn
countrympi velipoika. Kovasti kantrinmakuisissa, karheissa piiseissä on
nimittäin juuri sopivasti amerikanrokkia mausteena ja ne on vieläpä
toteutettukin tyylillä. Sointimaailmaa väritetään välillä
tavanomaisuudesta poikkeavilla ratkaisuilla, kuten bassohuuliharpulla
ja vibrafonilla. Legendaarinen ”Dark As A Dungeon” tulkitaan karusti
bassohuilun, oboen ja mandoliinin kuljettamana ja näistäkin mandoliini
alkaa laulun loppupuolella elää ihan omaa elämäänsä. Los Lobosin Steve
Berlin vierailee soittamassa melodicaa levyn yllättävimmässä, mutta
kieltämättä groovessa kappaleessa ”Friendly Fire”. Se on rumpukoneen ja
Mini Moog -basson varaan rakennettu, hivenen jopa zappamainenkin
puhelaulu, jota maustetaan wahwah-kitaralla ja vaikka millä. Viimeisenä
kuultava Springsteen-versiointi ”Growin’ Up” kasvaa nimensäkin
mukaisesti loppua kohden, mutta Heffernin laulu pysyy koko ajan
kuiskauksen omaisena luoden hienon kontrastin ja onnistuneen päätöksen
hienolle levylle.

Marko Aho

http://www.bluesnews.fi




5:28 PM
 
Print
Previous Post: Review of 'Consolation' in No Depression magazine | Back to Blog List | Next Post: For the Pearl Jam Fans