ZIPPO - The Road To
Knowledge
8/10
Veikkaan vahvasti, että tälle italialaiskvintetille saattaa tulla
lähitulevaisuudessa nimenvaihto eteen, sillä tuskinpa saapasmaan luigit ovat
kyselleet lupia eräältä pennsylvanialaislafkalta, joka on yleisesti ottaen
suhtautunut hyvin nihkeästi rekisteröidyn sytytinmerkkinsä nimenliittämisestä
muihin yhteyksiin. Rockmusiikista puhuttaessa ne kerrat, jolloin Zippo ® on
myöntänyt nimensä käytön kappaleisiin tai levyjennimiin, ovat olleet
laskettavissa kahden käden sormilla. Italialaiset ovat tunnetusti lunkia kansaa,
jotka eivät pahemmin piittaa tekijänoikeussäädöksistä, mistä hyvänä esimerkkinä
voidaan mainita vielä vuosikymmenen alussa rehottanut bootlegien tehtailu.
Ei kuitenkaan anneta nimen häiritä, sillä jo 1990-luvun
puolivälistä avantgardistista stoner rockia vääntänyt Zippo jatkaa tuoreimmalla
levyllään The Road To Knowledge omintakeisen musiikkinsa tekemistä. Yhtyeen
vahvuutena on yhdistää Queens Of The Stone Agen ja Fu Manchun tyylinen
rymyäminen entistä vanhakantaisempaan ja vieläkin hämärämmillä vesillä kulkevaan
hämyilyyn.
The Road To Knowledge on Zippon musiikillinen kuvaus
Carlos Castanedan legendaarisesta teoksesta Don Juanin opetukset: Yagui-tietäjän
tie (1968), joka yhdisteli omalaatuisella tavalla antropologiaa, okkultismia ja
metafysiikkaa. Kirja kertoi niistä viidestä vuodesta, jotka Castaneda väitti
olleensa Meksikon Sonorossa asustavan Yaqui-heimon poppamiestietäjän, don Juanin
opetuksessa. Vaikka kirjan faktapohjasta on sittemmin kiistelty, suitsutettiin
teosta aikoinaan ilmestyksenomaisena. Loppujen lopuksi teos, joka kertoi nuoren,
kokemattoman päähenkilön kohtaamisesta salamyhkäisen velhon, outojen huumeiden
ja henkilökohtaisten ennusnäkyjen kanssa, tarjoili hyvin ajattomia, massoihin
vetoavia sankariteemoja.
Ajattomuus leimaa myös Zippon tekemää tulkintaa
Castanedan kokemasta tapahtumaketjusta. Etnisiäkin vaikutteita sisältävä
stoner-rönsyily antaa tyylikkään kuplivan asun Castanedan kokemuksille ja
musiikista välittyy hiekan ja psykoaktiivisen peyote-kasvin hallusinogeeninen
maku. Paikoin musiikki on äärimmäisen väkivaltaista, kunnes se vaihtuu
yllätyksellisesti transsinomaiseksi tunnelmoinniksi, kuvaillen hienosti
Castanedan kokemia painajaismaisia näkyjä.
Carlos Castaneda sai ehkä huppunsa sekaisin peyotea
syödessään ja psykedeelisiä sieniä poltellessaan, mutta turistiluokassa tajunnan
toiselle puolelle pääsee myös The Road To Knowledgen voimin.