Siellä Rurik karjuu sängyssä kurkku suorana...Rentouttavaa...

Miten voi nukahtaminen olla ihmisestä noin vastenmielistä. Minun PITI kirjoittaa Lars von Trierin Antichrist-elokuvasta, mutta ajatus ei kulje _yhtään_ tuota tuskaista huutoa kuunnellessa. Syynä tähän special-tuskaiseen nukahtamiseen on se, että meillä on täällä tänään minun ja Rurikin lisäksi Kaisa ja Kerttu Kustavista.

Kerttu on Rurikia kuukauden vanhempi, ja nyt menossa päiväunille. Kuten myös Rurik. Normaalisti Ruu nukahtaa itse unilleen sänkyynsä, mutta ei nyt tietenkään suostu, kun kuulee toisesta huoneesta Kertun ääniä. Olin ajatellut nukuttaa Ruun vasta, kun Kerttu on jo unilla, mutta tyyppi oli väsynyt, eikä mikään enää kiinnostanut.

Pitänee kohta siirtyä makkariin hänen seurakseen, jos se sillä. MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpi eli stressaavampi ääni maailmassa, kuin oman lapsen huuto.

Palataan siihen Trierin elokuvaan, ja kaikkeen muuhunkin, kun joskus olen taas tolkuissani, eikä pää enää meinaa räjähtää.