MySpace


MySpace.com | rss | sign in
Laura



Last Updated: 6/30/2009

Send Message
Instant Message
Email to a Friend
Subscribe

Gender: Female
Status: Single
Age: 30
Sign: Aries

Country: FI
Signup Date: 8/1/2006

Blog Archive
[Older      Newer]
 /  / 
Monday, August 24, 2009 
Siellä Rurik karjuu sängyssä kurkku suorana...Rentouttavaa...

Miten voi nukahtaminen olla ihmisestä noin vastenmielistä. Minun PITI kirjoittaa Lars von Trierin Antichrist-elokuvasta, mutta ajatus ei kulje _yhtään_ tuota tuskaista huutoa kuunnellessa. Syynä tähän special-tuskaiseen nukahtamiseen on se, että meillä on täällä tänään minun ja Rurikin lisäksi Kaisa ja Kerttu Kustavista.

Kerttu on Rurikia kuukauden vanhempi, ja nyt menossa päiväunille. Kuten myös Rurik. Normaalisti Ruu nukahtaa itse unilleen sänkyynsä, mutta ei nyt tietenkään suostu, kun kuulee toisesta huoneesta Kertun ääniä. Olin ajatellut nukuttaa Ruun vasta, kun Kerttu on jo unilla, mutta tyyppi oli väsynyt, eikä mikään enää kiinnostanut.

Pitänee kohta siirtyä makkariin hänen seurakseen, jos se sillä. MIKÄÄN ei ole ärsyttävämpi eli stressaavampi ääni maailmassa, kuin oman lapsen huuto.

Palataan siihen Trierin elokuvaan, ja kaikkeen muuhunkin, kun joskus olen taas tolkuissani, eikä pää enää meinaa räjähtää.
9:18 AM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Thursday, August 13, 2009 
Rakas ihana Salla on tänään 34-vuotias. Tänään julkistettiin myös Sallan uusi tehtävä Animalian toiminnanjohtajana. Maailma on hyvä.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/sinnemaen_entinen_avustaja_animalian_johtoon_925588.html

http://www.animalia.fi/Default.aspx?tabid=3457

Animalian tiedote 13.8.2009
Julkaistavissa heti

Salla Tuomivaara on Animalian uusi toiminnanjohtaja

Yhteiskuntatieteiden maisteri Salla Tuomivaara, 34, on Eläinsuojeluliitto Animalian uusi toiminnanjohtaja.
Tuomivaara tunnetaan pitkän linjan eläinsuojeluvaikuttajana. Animaliassa jo 1980-luvulla toiminut Tuomivaa-ra on ollut perustamassa myös muita ympäristö- ja eläinjärjestöjä. Politiikassa hän on toiminut kansanedustaja Anni Sinnemäen avustajana ja Vihreiden eläintyöryhmän puheenjohtajana. Animaliaan Tuomivaara siirtyi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä.

Tuomivaara on valmistunut Tampereen yliopistosta pääaineenaan sosiologia. Hän on toiminut tutkijana Tampereen yliopistossa ja valmistelee väitöskirjaa sosiologian eläinkäsityksen muotoutumisesta. Viime vuonna Tuomivaara julkaisi eläinten asemaa yhteiskunnassa pohtivan pamfletin ”Mitä tehdä eläimille?”.

”Eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistäminen on ollut elämässäni ja työhistoriassani keskeisenä mielen-kiintoni kohteena. Työsarka eläinten olojen kohtuullistamiseksi tuntuu usein loputtomalta, mutta nykyinen kehitys, jossa esimerkiksi turkistarhaus kielletään yhä useammissa Euroopan maissa, valaa uskoa siihen, että eläinten puolesta tehtävällä työllä on todella merkitystä.” Tuomivaara kertoo.
”Ensiarvoisen tärkeänä pidän, että Animalian rooli eläinten kohtelun ja hyvinvoinnin edistämisen asiantuntijana vankistuu jatkuvasti ja järjestö koetaan uskottavana lähteenä eläinsuojelukysymyksissä”, Tuomivaara jatkaa.

8:25 AM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Wednesday, August 05, 2009 
Katseeni osui äsken makuuhuoneen lattialla oranssivihreään ranteenlämmittimeen. Sain sen talvella 7-vuotiaalta ystävältäni Mimosalta, joka on itse virkannut sen. Rakastuin lämmittimeen ensi silmäyksellä. Siinä oli juuri sellainen yhdistelmä rosoa ja kotoisuutta, joka saa sydämeni pamppailemaan hieman tavallista nopeammin. Kaunis ja epätäydellinen viehättää minua. Vain epätäydellinen voi olla kaunista.

Samalla kun nostin ranteenlämmittimen käteeni ihaillakseni sitä lähempää mietin, että miksi edelleen on jonkin verran voimissaan ajatus täydelliseen pyrkimisestä? Tällöin täydellisellä tarkoitetaan ideaalia. Kotia, jossa on aina siistiä ja joka on sisustettu harmonisesti. Jokainen esine on oikealla paikallaan. Tavaraa on sopivasti ja pöydällä ei ole leivänmuruja.

Ulkonäköä, joka on tuttu muotilehden sivujen kuvankäsitellyiltä malleilta. Naisen iho on virheetön ja vartalossa ei ole ylimääräistä pehmeyttä. Kasvot ovat symmetriset. Hiukset paksut ja kiiltävät. Miehen vartalo on juuri sopivasti lihaksikas ja kasvot komeat. Hiukset tuuheat ja silmissä intensiivinen katse.

Mainoksen karitsa on vitivalkoinen ja lehmä vehreällä laitumella ei ole köllötellyt mutaisessa maassa. Mainoksen lasten vaatteet ovat puhtaat ja he katsovat kiitollisina maitomukia/vitamiinitablettia/paahtoleipää ojentavia vanhempiaan. Mainoksen pariskunta lojuu valkoisella sohvalla takkatulen ääressä sievästi sommiteltuina. Mainoksen isovanhemmat eivät ole vaipoissa vanhainkodissa vaan lastensa keittiössä osana nuorempien sukupolvien muodostamaa perhettä.

Mutta sen kaltainen täydellisyys ei ole kaunista vaan onttoa kulissia. Ei se ole todellista. Siitä ei saa otetta vaan se katoaa silmien edestä ja käsistä kuin kangastus. Tyhjää täynnä. Miksi niin monet silti pyrkivät sitä kohti verenmaku suussa? Kohti olematonta.

Mimosan virkkaaman ranteenlämmittimen silmukat eivät ole samankokoisia tai yhtä kireitä. Ne eivät siis muistuta robotin tekemää patenttineulosta. Se on hyvä asia, sillä juuri se, ja mielikuva pienistä hikisistä sormista nypertämässä sohvalla jalkalampun valossa tekevät lämmittimestä niin kauniin ja rakkaan.
9:53 AM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Saturday, July 18, 2009 
Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Nyt se on täällä: Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko. Minun todellakin pitäisi olla nukkumassa, sillä tällä viikolla nukkumaan meno on venähtänyt yhteen kahteen ja Rurik on useimpina aamuina tahtonut nousta uuteen päivään kuudelta. Mutta ihan pakko pikaisesti hehkuttaa. Tulkaa murut kaikki tänne nyt: http://www.vkkustavissa.fi/

Se todellakin kannattaa! Aivan erityisesti tänä vuonna, kun Yövieraat vetävät läpi kaikki esityksensä menneiden vuosien varrelta ja esiintyvät massiivisesti _viimeistä kertaa_ Volter Kilpi-viikolla Kustavissa. Näin on ilmoitettu. Ja se on synkkä ilmoitus se. Sillä Hurme on nero, joka tekee Suomen parhaimmistoon kuuluvaa, ellei parasta teatteria ja hän on koonnut Nälkäteatteriin ja Yövieraisiin ympärilleen aivan mahtavan joukon. Tsekkaa, jollet usko! Ja vaikka et yleensä harrastaisi liiemmälti teatteria, niin tämä on hyvä syy tehdä poikkeus.

Tänään rakastuin muun muassa Hurmeeseen porona lastennäytelmässä Mettässä kasvanheet. Koko näytelmä oli loistava. Sen ovat kirjoittaneet muoniolaiset esikouluikäiset lapset. Tekstiä ei ole käsittääkseni muokattu.

Ennen lastennäytelmiä olin ystäväni ja Rurikin kanssa kirjallisuusviikon avajaisissa nostalgisella Kustavin Tuulentuvalla liikuttumassa ihanan ystäväni Ainon Akanvaaja-kokoonpanon laulusta. Aino oli sovittanut Eino Leinoa tunnelmallisiksi kappaleiksi. Myös Juha Hurmeen avajaispuheenvuoro oli riemukas.

Taivassalon ja Kustavin uusi kulttuuriyhdistys tempaisi jälleen gerberoin ja lempipaikka-kartoin, nyt Kustavissa. Keskustankaunistusiskumme sai kovasti kehuja.

Tämä oli ehdottoman hyvä päivä. Kesäpäivien aatelisia. Hyvien ihmisten seuraa ja lämmintä tunnelmaa, aurinkoa ja Rurikin iloa, hyvää teatteria, kaunista laulua, viisaita ja punnittuja sanoja, parasta mahdollista kesäruokaa mökin terassilla nautittuna, auringon lämmittämä rantakallio. Nyt kun vielä malttaisi mennä nukkumaan. Muut ovat nukkuneet jo pitkään, eli Rurik ja vieraana oleva ystäväni.

Odotan innolla tulevia esityksiä, joita olen menossa katsomaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!
9:52 PM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Monday, July 13, 2009 
Kirjailija, toimittaja ja poliitikko Uma Aaltonen kuoli tänään aamupäivällä.

Hiljaiseksi vetää.

Minulla oli ilo tutustua Uman hersyvään persoonaan, joka ei takuulla jättänyt ketään kylmäksi.

Uma oli ihminen, jonka jälkeen maailmaan jää tyhjä paikka. Uman kokoinen.

Hei, hei, ystävä ja hyvää matkaa! Kerro terveisiä kaikille kavereille siellä, niille nelijalkaisillekin! Pusuja!
6:34 PM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Tuesday, June 30, 2009 
No nyt on yhdistystoiminta mallillaan. Perustimme Kustaviin ja Taivassaloon uuden kulttuuriyhdistyksen, jolla on nyt myös nimi. Nimeä ei ole vielä rekisteröity, mutta toivottavasti kelpaa yhdistyrekkariin tällaisenaan. Taivassalon ja Kustavin kulttuuriyhdistys on nimeltään Kaikkea kivaa ry.

Siitä se ajatus kuitenkin lähti. Että kaikkea kivaa, vailla turhia rajoituksia. Lievän kapinallisessa hengessä, mutta sillai sopivasti niinq. Tähän mennessä järjestimme Taivassaloon sen mahtavan Lempipaikkoja-kartta/ilmaisia gerberoita-tempauksen. Sama tullaan duunaamaan Kustaviin lähiviikkoina. Tulossa on myös neppisautokisaa, teatterityöpajoja lapsille (miksei myöhemmin aikuisillekin), asioiden päällystämistä kantaaottavilla neuleilla, rusettiluistelua, musiikkitapahtumaa jne.

Mikä parasta, kokouksissamme on aina mitä mahtavimpia herkkuja. Se pitää ainakin minut innokkaana kokoustajana ja saa kahmimaan hymyssä suin nakkeja. Tänään tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi täytekakkua, tuoreita munkkeja ja pehmistä. Yhdessä lempipaikoistani Kustavissa: Kustavin Savipajalla. Ihana mesta, jossa olen tarmokkaasti vieraillut koko elämäni ajan.

Tämä oli muutenkin hyvä päivä. Lähdimme aamulla Uudessakaupungissa käymään ja sain yhtäkkiä todella mieluisan juttukeikan Iltalehteen jo samaksi päiväksi, muutaman tunnin päähän. Huippua! Uudestakaupungista suuntasin lähes lennosta kodin kautta Kustaviin jutun tekoon ja sieltä ihanuudesta sitten Savipajalle hyvien ihmisten ja herkkujen tykö.

Jos jotain saa ihan pienesti nillittää niin Ruuster on viime aikoina

a) syönyt huonosti, paitsi herkkuja

b) nukkunut keskimäärin 20 minuutin päiväunet

c) kitissyt olemattomista asioista

d) nukahtanut ääääärimmäisen hankalan, pitkän ja tuskaisen prosessin seurauksena. Nukahdus tapahtuu yleensä noin 1,5 tuntia sänkyyn laiton jälkeen ja sisältää paljon itkua. Ihan helvettiä oikeasti

Toisaalta hän on myös maailman ihanin ihminen, josta kirjoittaessakin sydän täyttyy sellaisesta rakkaudesta, että meinaa räjähtää kappaleiksi. Hän on oppinut taas uusia sanoja, joten repertuaari alkaa nyt vuoden ja 5 kuukauden iässä olla melkoinen. Kaikki pyörivä on yhä Ruusterista jotain käsittämättömän siistiä ja sana pyöriä tuleekin suusta täydellisenä, ärrää myöten. Hän saattaa sanoa pyörii ja alkaa itse pyöriä...Tai vain pyöritellä kädessään mitä milloinkin. Tai ihastella pyörivää mitä tahansa. Jotain siinä pyörimisessä todellakin tuntuu olevan!

Mutta siis. Missä välissä mää kirjoitan kaikki ne kirjoittamistaan odottavat tekstit? (No nyt olisi voinut, ja olisi pitänyt, mutta ihan vaan hiukan kirjoitin ekana tänne...)

Menkää puput myös tuonne Langan blogiini kommentoimaan joskus jotain kivaa ja piristävää: http://www.vihrealanka.fi/blogi/ekomokilla

Jollei tule itse aiheesta mitään mieleen, niin kommatkaa sinne kaikkia niitä tänne siksi, ettei teillä ole Myspace-tiliä kirjoittamatta jääneitä kommentteja.
7:50 PM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Saturday, June 27, 2009 
Se tapahtui taas. Tarkemmin sanottuna jo vuosi sitten. Heräsi pieni yhteiskunnallinen keskustelu asiasta, joka oli ollut politiikassa toimijoille itsestäänselvyys. Luulin, että muillekin. Vihreät eroavat vanhoista puolueista muun muassa siinä, että olemme Amnesty-henkisesti uskonnollisesti ja taloudellisesti riippumattomia. Emme käy teollisuuden tai ammattijärjestöjen rahoilla. Se tekee toiminnasta haastavaa poliittisessa ympäristössä, jossa korruptio kukoistaa.

Vaalirahoituksesta syntynyt keskustelu tukahtui vuosi sitten melko nopeasti ja oletin sen johtuvan siitä, että "ei tässä ollut kenellekään mitään uutta, media heräsi taas jälkijunassa aiheeseen, joka on selvää seitanlihaa." Silti harmitti hiukan. Näin paikan, jossa media olisi voinut laittaa poliittisia päättäjiä ja heidän rahoittajiaan selkä seinää vasten. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Mutta ei.

Nyt keskustelu on herännyt uudestaan henkiin, ja jo painokkaammin äänenpainoin. On tullut ilmi totuuksia, joita on jo vaikeampi lakaista maton alle ja unohtaa sinne.

Alla Hassin blogikirjoitus, jota komppaan täysin. Uusista vaaleista en ole ihan varma, edellisistä juuri toipuneena, mutta en täysin vastaankaan ole. Kannattaa lukea:

Nyt meni jo liian pitkälle  
     
Blogi 
25.06.2009 11:03 

Jos Sauli Niinistössä on yhtään niin paljon ryhtiä kuin hän niin mielellään antaa julkisuudessa ymmärtää, hän ottaa nyt käteensä perustuslain ja lukee siitä, mitä eduskunnan puhemiehen pitää tehdä, jotta eduskunta hajotetaan ja järjestetään uudet vaalit.
Vaalirahatunkion kaivaminen on tuonut päivänvaloon kerta kaikkiaan liian paljon sontaa, jotta hallitus ja eduskunta voisivat jatkaa tavanomaiseen tapaan.
Vuosi sitten julkistetut asiat olivat sellaisia, että jokainen politiikassa toimiva on kyennyt ne arvaamaan, ainakin suurin piirtein. Läheskään kaikki kansanedustajat eivät ole täyttäneet vaalirahoitusilmoituksiaan lain vaatimalla tavalla. Kuinka ollakaan, Keskustan ja Kokoomuksen ehdokkaiden vaalimainoskampanjan rahoittajiksi paljastui liikemiehiä, jotka ovat rakennuttaneet ja haluavat rakennuttaa jättimarketteja eri puolille maata. Oli rahan vastaanottajien joukossa yksi vihreidenkin ehdokas, Merikukka Forsius, mutta – syystä tai toisesta – hän siirtyi Kokoomukseen.
Vuosi sitten paljastuneet asiat saivat epäilemään, että ympäri Suomen peltoja sikiävät jumbojätit, gigamarketit ja bad-idea-parkit, eivät ehkä olekaan saaneet rakennus- ja muita lupia vain ja ainoastaan siksi, että poliitikkojen enemmistön mielestä hyvässä yhteiskunnassa lähikauppojen kuuluu kuolla, yhdyskuntarakenteen pitää hajautua kuin haulikolla ammuttuna ja ihmiset pitää pakottaa riippuvuuteen henkilöautosta.
Se, mitä viime vuonna paljastui, heitti kuitenkin varjon vain tiettyihin poliitikkoihin. Se, mitä viime päivinä on paljastunut, heittää varjon koko järjestelmään.
Politiikassa mukana oleville ei ollut yllätys vielä sekään, kun paljastui, että ay-liikkeen rahaa on kanavoitu vasemmistopuolueiden vaalikampanjoihin, eikä se, että TT-säätiöstä eli tosiasiassa Elinkeinoelämän keskusliitosta on rahoitettu Kokoomuksen ja Keskustan vaalikampanjoita, tai suomenruotsalaisista säätiöistä RKP:ta. Kun nyt itsekin olen kantapään kautta oppinut, miten kalliita vaalimainokset ovat, ja aina vaalien alla olen vain henkeä haukkoen katsonut miten näyttäviä – eli hintavia – vaalikampanjoita jotkut toiset kykenevät maksamaan, olen pitänyt selviönä, että tällaisia sylttytehtaita löytyy. Voidaan kysyä, onko tämä eettistä. Selvää on, että tällainen salassa annettu vaalirahoitus ei vastaa vaalirahoituksen julkistamisesta säädetyn lain henkeä. Mutta lain kirjainta se ei riko – eikä takuulla ole sattuma että laki on näin lepsuksi kirjoitettu. Eduskunnan enemmistönhän ovat aina muodostaneet puolueet, joilla on tällaisia salaisia rahalähteitä.
Mutta se, mitä on paljastunut viime päivinä, menee jo yli kaikkien äyräiden. Ensin paljastui, että pääministeri, joka vuosi sitten kielsi olleensa missään tekemisissä ”Kehittyvien Maakuntien Suomen” vaalirahoituksen kanssa, on tavannut näitä bisnesmiehiä sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, uudelleen nimitettynä pääministerinä. Senkin voisi vielä ehkä juuri ja juuri niellä, koska vaalirahan antaminen ja vastaanottaminen ei ole rikos.
Mutta sitä ei enää voi niellä, että vaalirahoittajatapaamisissa on mukana Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan toimitusjohtaja, kun Kevan ja kyseisten bisnesmiesten välillä on tehty välikäsien kautta kymmenien miljoonien eurojen bisneksiä. Se haisee jo liikaa.
Ja täysin sietämättömäksi haju yltyy, kun Kevan toimitusjohtaja on tehnyt noille bisnesmiehille listan tuettavista ehdokkaista ja kun listalla on mukana Kevan hallituksen jäseniä, jopa hallituksen puheenjohtaja. Ovatko noiden bisnesmiesten puolueille ja poliitikoille antamat vaalirahat siis edes firmojen omia rahoja? Vai ovatko Kehittyvien Maakuntien Suomi ja Nova Group vain rahanpesureittejä, joiden kautta tietyille puolueille ja poliitikoille on kanavoitu veronmaksajien pussista kerättyä rahaa, kuntien työntekijöiden eläkkeiden maksuun tarkoitettua?
Vielä ikävämpi kysymys kuuluu: Onko tämä maan tapa? Jos Kevan hallituksen puheenjohtaja ei näe mitenkään kummallisena, että Kevan toimitusjohtaja on ollut junailemassa mainitulle puheenjohtajalle vaalirahaa, onko kyse vain jo pitkään jatkuneesta käytännöstä?
Entä onko muita salaisia rahasäkkejä, joihin virtaa veronmaksajien varoja ja joiden kautta vanhat puolueet ja niiden poliitikot ovat saaneet rahaa vaalikampanjoihinsa? Onko muita verovaroin kustannettuja tahoja, joiden johtoelinten jäsenyys tarkoittaa myös setelitukkua seuraavan vaalikampanjan tueksi?
Vaalirahatunkiosta paljastunut sonta luo uutta valoa myös siihen, miksi tietyt asiat Suomessa ovat niin pysähtyneitä eli miksi hallitusten vaihtuminen muuttaa politiikan sisältöä niin vähän.
Olen varmaan jo kaivanut verta nenästäni, mutta jatkan silti vielä kysymyksiä. Mistä johtuu, että tietyt hankkeet, kuten Vuotoksen ja Kollajan altaat, turpeen julistaminen uusiutuvaksi energiaksi ja ydinvoiman lisärakentaminen eivät kuole millään?
Vuotoksen allas ei kuollut, kun silloinen hallitus 1980-luvun alussa julisti allashankkeen päättyneeksi eikä edes siihen, että Korkein hallinto-oikeus 2000-luvulla totesi sen lainvastaiseksi. Kollajan allas ei kuollut, kun 1990-luvun alussa säädetty koskiensuojelulaki rauhoitti Ounasjoen kosket. Miksi nämä hankkeet pomppaavat haudasta yhä uudestaan? Vain siksikö, että pohjoisen Suomen johtavat poliitikot pitävät luonnon ja ympäristön tuhoamista ainoina tapana luoda oikeita työpaikkoja?
Turpeen julistaminen uusiutuvaksi ei kuollut, kun maailman ylin tieteellinen ilmastoauktoriteetti, YK:n ilmastopaneeli IPCC totesi turpeen päästöt kivihiiltäkin pahemmiksi, eikä siihen, että joka kerran asiaa EU:ssa käsiteltäessä turve on jätetty uusiutuvan energian määritelmän ulkopuolelle, viimeksi viime vuonna. Jatkuuko jankutus turpeen uusiutuvuudesta vain siksi, että muutamalla sinnikkäällä poliitikolla on henkilökohtainen päähänpinttymä, josta he eivät pääse irti?
Ydinvoiman lisärakentaminen ei kuollut, kun eduskunta vuonna 1992 hyväksyi Matti Vanhasen ponnen ja sanoi, että lisäydinvoima ei kuulu Suomen energiastrategiaan, eikä siihen että eduskunta vuonna 1993 hylkäsi voimayhtiöiden ydinvoimalupahakemuksen. Se ei ole kuollut siihen, että Olkiluoto kolmosen rakentamisen aikataulu on kaksinkertaistunut, kustannukset yli kaksinkertaistuneet, eikä siihen että työmaalta tulee jatkuvana virtana hiuksianostattavia uutisia laatu- ja turvallisuusvaatimusten laiminlyönneistä. Sitä ei näytä tappavan sekään, että Olkiluodosta on tullut maailman lehdistössä varoittava esimerkki ydinvoiman kalleudesta. Pitääkö lisäydinvoimakaavailuja hengissä vain Helsingin Arkadianmäen maaperästä tuleva salaperäinen maasäteily, joka käännyttää poliitikkoja ydinvoimauskoon?
Tietyt asiat eivät kuole millään, ja tietyt asiat eivät etene. Ties kuinka moni taloustieteilijä on todennut, että olisi järkevää toteuttaa ympäristöverouudistus ja perustulo. Mutta ei. Uusiutuvasta energiasta on tullut isoa bisnestä. Mutta ei Suomessa, Suomi kuuluu yhä vain EU:n hännänhuippuihin tämän uuden vihreän kullan edistäjänä. Johtuuko tämä kaikki tosiaan vai härmäläisestä jähmeydestä vai onko takana myös muuta?
Olen nyt ollut 24 vuotta vaaleilla valitussa tehtävässä, ensin vuodesta 1985 kaupunginvaltuutettu, myöhemmin kansanedustaja ja meppi. Tämä on ensimmäinen kerta noiden 24 vuoden aikana, kun minusta tuntuu, että tarvittaisiin ennenaikaiset vaalit.
 
7:55 AM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Tuesday, June 23, 2009 
"Tässä on nyt ollu vähän kaikkee."

Hehe. Kyseisestä lauseesta tulee hauska mielleyhtymä, tyyppi selittelemässä. Mutta noin se vaan nyt on. Vähän kaikkee sekalaista, enimmäkseen täysin hyödytöntä, mutta mukavaa. Ja sitten ei mukavaa, mutta sellaisina annoksina, että kivuus on voittanut nihkeyden 6-0.

Nihkeyksiä esimerkkipäivältä 22.3., joka oli eilen:

- Aamulla lähetin noin miljoona tekstaria koittaessani saada ihmisiä avukseni lammaslaitumelle. Rauhalta puhkesi silmä ja se sai antibioottikuurin. En kuitenkaan saanut piikitettyä sitä, sillä juhannuspäivän hoitotoimiyrityksistäni viisastuneena se karttoi minua kuin ruttoa. Lammas, joka yleensä kirmaa syliini ja rakastaa hellyyttä, kavahti nyt minua kuin seudun pelottavinta sutta. Niihin tekstareihin: Kukaan ei vastannut.

- Tästä hätääntyneenä turvauduin muutaman tunnin päästä vihoviimeiseen keinoon. Soitin miespuoliselle ystävälleni, joka hänkään ei ollut vastannut viestiini mitään, ja jonka tiesin mahdollisesti ärtyvän soitostani. Hän kun on lomalla ja haluaa viettää sen tiiviisti perheensä kanssa nautiskellen. Hän ei erityisemmin välitä eläimistä. Hänellä riittää hommaa kotonakin. Monta hyvää syytä sanoa ei pyynnölle tulla nikkaroimaan hoitotarhaa lammaslaitumelle ja jallittamaan sen jälkeen lampaita sinne tarhaan sisälle. Mutta toisaalta. Hän on yksi parhaimmista ystävistäni. Ja hädässä ystävä tunnetaan. Soitin jo valmiiksi lannistuneena ja esitin asiani piipittäen. Hän vastasi ei.

- Verhotanko putosi päähäni kops vain, kun koitin avata verhoa. Kyllä, tanko on liian paksu ja äitini on kertonut sen minulle lukemattomia kertoja. En voi kuitenkaan muuttua verhotangoksi, enkä halua hankkia mitään uutta jo olemassa olevan tilalle heikoin perustein. Syyksi ei siis esimerkiksi riitä se, ettei verho mahdu kulkemaan tangossa ilman lievää väkivaltaa.

- Havaitsin ulkona piharakennuksen tuplaikkunan romahtaneen mystisesti koirankopin päälle keskareiden tarhassa. Kehikkokin päreinä. Lasia katolla. En keksinyt syytä. Harmitti.

- Työasiat seisovat täysin. Ei mitään etenemistä mihinkään suuntaan. Ja tästä ei ole syyttäminen vain minua itseäni. Kai se on se lamakin sitten.

- Huomasin iltapäivällä viettäneeni Ruun kanssa koko päivän sisällä, vaikka ulkona oli vuoden ensimmäinen ihan todellinen hellepäivä. Sellainen, kuin lapsuuden kesinä jokainen päivä oli. Sateisetkin.

Ja ihanuuksia, samalta esimerkkipäivältä, joka oli eilinen:

- Soitettuani ystävälleni, joka sanoi ei, meinasin hiukan vajota itsesääliin. "Kukaan ei koskaan auta"..."Mistä tunnet sä ystävän"-laulun sanat alkoivat soida päässä...Kukaan ei koskaan...Kukaan ei koskaan...Olen ihan todella hyvä tässä. En ollut saanut edelleenkään yhteenkään tekstiviestiinikään vastausta, ja laitoin niitä oikeasti valtavan määrän. Rohkaisin vielä mieleni ja soitin toiselle miespuoliselle ystävälle, jonka tiedän erittäin nikkarointitaitoiseksi, hyvikseksi, ja kaikin puolin yhteisölliseksi ihmiseksi. Hän sanoi: Tottakai! Tulemme koko perheen voimin. Ja tiesitkö muuten, että vaimollani on kokemusta lampaista? Hänen vanhemmillaan Islannissa on lammastila.

- Tunnin parin päästä soi puhelin. Se ei:n sanonut (niin ikään nikkarointitaitoinen ja riuska henkilö) kertoi olevansa tulossa (niin ikään perheensä kanssa) parin tunnin kuluttua! Uskomatonta.

- Nämä ihanat perheet tulivat ja ihanat miehet rakensivat hoitotarhan materiaaleista, jotka naapuri minulle möi (ei siis mitään hankalaa kuljetusta) ja tarhasta tuli hieno ja siellä laitumella oli porukalla hauskaa ja lapsilla jännää ja syötiin jätskiäkin ja sitten pisteenä i:n päälle rakas lampuri-ystäväni Krisse ajoi Tammelasta asti(!!!) jeesatakseen lammasprojektissa ja hänen verkkonsa ja ohjeistuksensa ansiosta saimme porukalla (lapsilla oli tärkeä roolinsa tässä) lampaat ajettua karsinaan ja vihdoin ekan antibioottipiikin tökättyä 1 silmäiseen Rauha-parkaan, jolla oli jo kuumettakin.

- Sain kahvitella hetken Krissen kanssa homman päätteeksi tuvassani.

- Sää tosiaan oli ihan uskomattoman hieno! Pojjaat (35-vee ja 54-vee) pistivät paiskien hommia ilman paitaa. - Kuinka kesä VOI olla?

- Paljastui, että puhelimeni oli flipannut (jo edellisenä päivänä), ja tekstiviestit eivät tulleet läpi. Eli kaikki paikalliset ystäväni eivät olleetkaan vain mystisesti hylänneet minua. Heidän viestinsä eivät vain päässeet puhelimeeni asti.

- Rauha oli saanut ensimmäisen antibioottiannoksensa ja sen myötä iso kivi putosi sydämeltäni. Itse asiassa siitä putosi jo iso lohkare siinä vaiheessa, kun tajusin, että joku on oikeasti tulossa avukseni.

Lopputuloksena eilinen oli loistava päivä. Ja tämä päivä on ollut sille jatkoa. Vakka-Suomen Sanomien etusivulla oli kuvien kera juttu toteuttamastamme Lempipaikkoja-kartasta ja gerberatempauksesta, joka oli juhannuksena Taivassalon torilla. Kävin Ruun kanssa Uudessakaupungissa ostamassa uuden luurin ja testasimme samalla mainion Sualaspuar-ravintolan rannassa. http://www.sualas.fi/ (Kuinka söpö osoite voi olla?) Miinusta myrkyn ja teollisen makuisista perunoista tänä uusien perunoiden kulta-aikana!

Ruu nukkui vain puolen tunnin päiväunet, joiden jälkeen sain ihanan ystävän yllätysvisiitille!

Sen jälkeen suuntasimme Ruun ja parin muun ystävän (joista toinen 2-vee) kanssa Peterzensin terassille Kustaviin tyyppaamaan paikan salaatteja. (Surkea. Salaattini maksoi 10 euroa ja oli toiseksi ankein ravintolasalaattini elämäni aikana! Mutta terassi on yksi maailman ihanimmista. Täytynee keskittyä siellä jatkossa vain nesteisiin ja muihin herkkuihin.) Ja sitten vielä pikaisesti Kustavin Savipajalle, jossa käyn oikeasti melkein joka päivä, ja jonka munkit eivät koskaan petä! Toinen paikan omistajattarista on ihana Essi, joka on mukana perustamassa uutta kulttuuriyhdistystä Taivassaloon ja Kustaviin.

Eli siis koitan viettää niin lomalaisen elämää kuin mahdollista, vaikka todellisuudessa minulla ei ole siihen missään nimessä varaa. Töitä pitäisi paiskia hiki hatussa....Mutta mutta. Hei kyllä mä vielä skarppaan. Ja kai se on pakkokin jossain vaiheessa!
8:23 PM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Thursday, June 18, 2009 
http://www.vihreat.fi/node/4352

Vihreiden Eläintyöryhmä: Kettudiesel haiskahtaa viherpesulta

* Tiedote

18.6.2009 klo 10.34

Vihreiden eläintyöryhmä ei pidä ajatuksesta, että tarhakettujen
raadoista alettaisiin tehdä biodieseliä. Tekniikka & Talous -lehdessä
uutisoitiin asiasta 14.6.

- Sinänsä on hyvä asia, jos epäekologisista elinkeinoista tehdään
viherinvestointien avulla ekologisempia, mutta turkistarhaus on ja
tulee olemaan erittäin epäekologinen ja epäeettinen elinkeino, sanoo
eläintyöryhmän puheenjohtaja Laura Rantanen. - Tätä eläinten
kärsimykseen perustuvaa elinkeinoa ei voi legitimoida kettudieselin
avulla. Tämä haiskahtaa pahasti viherpesulta, jatkaa Rantanen.

Suomessa kettuja tuotetaan vuodessa miljoona yksilöä, joista
saataisiin vain 1000 tonnia dieseliä. Pelkkä eläinten kuljettaminen
turkistarhoilta veisi merkittävän osan tuotannosta. Täten toiminta ei
ole millään lailla
taloudellisesti tai ekologisesti perusteltua. Koko Suomen
turkistarhauksesta saatava polttoainemäärä jäisi energiasisällössä
mitattuna huomattavasti pienemmäksi kuin yhden ainoan suuren
tuulivoimalan tuottama energiamäärä vuositasolla.

- Kettudieselin tuotantokoneisto vaatisi myös paljon investointeja.
Kettudieselprojekti on turkisteollisuuden taloudellisesti järjetön
hanke, jonka tarkoitus on tehdä keinotekoisia esteitä
turkistarhauksesta luopumiseen ja puhdistaa turkistarhauksen
tahriintunutta imagoa, jatkaa Rantanen.

Vihreiden eläintyöryhmä vaatii turkistarhauksen kieltämistä kokonaan
siirtymäaikojen kautta. Turkistarhaajat voisivat löytää uuden ammatin
vaikka bioenergian parista, mikäli kyseinen aihe kiinnostaa.

Euroopan maista yhä useampi on päätynyt kieltämään turkistarhauksen.
Iso-Britannia, Sveitsi, Itävalta, Kroatia ja Bulgaria ovat lopettaneet
tarhauksen kokonaan. Hollannissa kettu- ja chinchillatarhaus on
kielletty. Ruotsissa hyvinvointivaatimukset ketuille ovat niin tiukat,
että tarhaus on käytännössä loppunut.

Viimeksi tarhauksen kieltäjiin on liittynyt Tanska, jonka parlamentti
päätti toukokuun lopussa kieltää kettutarhauksen. Tanskan päätöstä
perusteltiin sillä, että ketuille on mahdotonta tarjota vankeudessa
elinoloja, jotka takaisivat niiden hyvinvoinnin. Myös minkkitarhauksen
kieltämisestä keskustellaan useissa maissa.
9:07 AM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate
Wednesday, June 17, 2009 
Seikkailukartta ja kukkia Taivassalossa!
 
Olemme pistämässä muutaman kaverin kanssa pystyyn Taivassalo-Kustavin kulttuuriyhdistystä. Ensimmäinen tempauksemme on juhannuksena Taivassalon keskustassa.
 
Teemme Taivassalon torilla olevan infomökin seinään kartan, johon on merkitty yhdeksän eri ikäisen taivassalolaisen lempipaikkoja kotikunnassaan. Infomökin sisältä reissulaiset voivat ottaa itselleen mukaan valokopion kartasta ja suorittaa rastit.
 
Lempipaikkoja-kartta ilmestyy infomökin seinään torstaina 18.6. iltapäivällä ja kaiken pitäisi olla valmista, (eli kukkien nätisti paikallaan), kello 17:00.
 
Halusimme elävöittää Taivassalon keskustaa, joten kartan lanseerausta juhlistetaan 200 ruukkugerberan voimin. Kuntalaiset ja ohikulkijat voivat noukkia itselleen juhannuskukan juhannusaatosta 19.6. kello 17:00 eteenpäin. Yksi kukka per ihminen.
11:44 AM 
0 Comments
(Add Comment) |
Translate